Vaihtuvat näyttelyt
Laukkunäyttely avoimessa varastossa osoittaa esivanhempiemme runsasta kauneudentajua sekä toimii hyvänä lähtökohtana ja innoittajana myös kaikille kansankulttuurista, muodista ja muotoilusta kiinnostuneille.
Avoinna Viron kansallismuseon avoimessa varastossa 24.2.2022–24.2.2024.
Värien kauneus. Viron kultakauden taidetta Enn Kunilan kokoelmasta
Näyttely Värien kauneus. Viron kultakauden taidetta Enn Kunilan kokoelmasta tuo katsojan eteen maalaustaiteemme merkittävimpien taiteilijoiden töitä 1900-luvun alkupuolelta. Enn Kunilan kokoelman töissä painopiste on aistikkaassa värien käytössä. Hallitsevina aiheina ovat luonnonmaisemat, muotokuvat ja asetelmat. Näissä teoksissa maailmaa katsellaan harmonisesti ja elämänmyönteisesti. Taiteilijoiden joukosta nousee esiin kymmenillä teoksillaan Konrad Mägi. Edustettuina ovat myös Nikolai Triik, Johannes Võerahansu, Ants Laikmaa, Eerik Haamer, Endel Kõks, Paul Burman, Villem Ormisson, Richard Uutmaa ja monet muut.
Enn Kunilan taidekokoelma sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä. Vuosien saatossa ovat syntyneet selkeät periaatteet. Kokoelma keskittyy virolaisen maalaustaiteen kultakauteen eli modernismin syntyyn 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Kokoelmaan otetut taiteilijat edustavat maalaustaiteen silloisia pääsuuntia. Teokset puolestaan ovat tunnusomaisia heidän taiteelleen ja edustavat tekijäänsä hyvin. Sen vuoksi kokoelma tarjoaa oivan katsauksen Viron maalaustaiteen syntyvuosiin.
Näyttelyssä on esillä yli 70 maalausta, joista yli neljännes koostuu Konrad Mägin teoksista. Tõnis Saadojan suunnittelemassa näyttelyssä pääsee tutustumaan lukuisiin 1900-luvun alun merkittävimpien taidemaalarien teoksiin. Tarton taidemuseossa vuonna 2018 järjestettyyn näyttelyyn verrattuna tässä näyttelyssä on runsaasti uusia töitä, jotka eivät aiemmin ole olleet yleisön nähtävillä. Esiin nousevat ennen kaikkea luonnonmaisemat, joista pystyy aavistamaan tuon ajan taiteilijoiden läheisen ja elävän suhteen luontoon. Niiden rinnalla on myös useita muotokuvia ja asetelmia sekä kaupunkinäkymiä.
Näyttelyn otsikko Värien kauneus viittaa virolaisten taiteilijoiden värienkäyttöön. Väri oli useimmille tuon ajan taidemaalareille kaikkein tärkein elementti, ja sitä käytettiin niin emotionaalisesti, dekoratiivisesti, psykologisesti kuin dramaattisestikin. Väreillä taiteilijat ilmaisivat sisimpiä tunteitaan, loivat sommitteluun jännitettä etsivät harmonisia siirtymiä. Monissa teoksissa väri on vapautettu kuvaamisen taakasta ja väripinnat toimivat itsenäisesti. Esiin nousee myös siveltimenjäljen monipuolisuus.
Näyttelyyn kuuluu oheisohjelmaa, tietoiskuja näyttelytiloissa sekä laaja näyttelyjulkaisu. Elokuvasalissa näytetään Marianne Kõrverin uutta elokuvaa Viron maalaustaiteen alkuvuosista. Luvassa on myös kuraattori- ja opastettuja kierroksia sekä tapaamisia kokoelman omistajan kanssa.
Näyttelyn kuraattori on Eero Epner, näyttelyarkkitehti Tõnis Saadoja, koordinaattori Maris Kunila. Graafinen suunnittelija ja näyttelyjulkaisun suunnittelija on Angelika Schneider, oheisohjelmasta vastaa Mary-Ann Talvistu.
Näyttely Viron kansallismuseossa 19.02.–02.10.2022.
Talomuron maailmankaikkeus. Etelä-Viron taiteilijat
Viime vuosikymmeninä Etelä-Virossa on tapahtunut tietynlainen ”herääminen”, paikallisen identiteetin voimakas nousu, joka perustuu syvään juurtuneihin kulttuuri-ilmiöihin kuten murteeseen, perinteisiin tapoihin ja luonnonläheiseen elämään. Kovasti vauhtia saaneessa etelävirolaisen kulttuurin tutkimuksessa korostuu kolme osa-aluetta: kieli, perinteet ja kirjallisuus. Kirjallisuuden ja etnografisten tutkimusten rinnalta on tähän saakka puuttunut tutkimus, joka analysoi nimenomaisesti etelävirolaisuutta alueella varttuneiden ja siihen tiiviisti yhdistettävien taiteilijoiden töissä. Etelä-Virostahan ovat lähtöisin monet Viron taide-elämän alkuaikojen merkittävimmät modernistit, joiden taide on vaikuttanut mielikuviimme ja käsitykseemme etelävirolaisuudesta. Näyttely tarkastelee ajanjaksoa 1800-luvun lopusta toisen maailmansodan loppuun, sillä juuri sille ajanjaksolle ajoittui paitsi yleinen kansallisen ja poliittisen identiteetin muokkautuminen myös paikallisen identiteetin syntyminen, joka kosketti myös Etelä-Viroa.
Esillä on teoksia lähes viideltäkymmeneltä taiteilijalta, heidän joukossaan Karl Pärsimägi, Konstantin Süvalo, Jaan Vahtra, Eduard Rüga, Villem Ormisson, Jaan Koort, Peet Aren, Konrad Mägi, Ants Murakin, Roman Nyman, Andrus Johani ja Eduard Wiiralt. Näyttely nostaa erityisesti esiin Eduard Timbermannin, jonka poikkeuksellinen tuotanto ei tähän mennessä ole saanut arvoistaan huomiota.
Kuraattori: Liis Pählapuu
Näyttelyarkkitehti: Kaisa Sööt
Graafinen suunnittelu: Tuuli Aule
Koordinaattori: Magdaleena Maasik
VANHOJA NÄYTTELYITÄ
Miljard Kilk
Miljard Kilk on taiteilija, joka on liikkunut tuotannossaan diamaalauksista lähes abstraktiin esitystapaan ja joka nykyään maalaa barokkimaisia fantasiakuvia, jotka ovat täynnä yksityiskohtia. Aivan kuten jokainen aito tarttolainen Kilk rakastaa värejä. Viron kansallismuseon näyttely on kokoelmanäyttely, jossa ovat esillä kaikki luomiskaudet ja josta valmistuu myös taiteilijan ensimmäinen katalogi. Esillä olevista 50 maalauksesta suurin osa on peräisin yksityiskokoelmista, ja siksi luvassa onkin runsaasti yllätyksiä. Näyttelyyn liittyy B-aulassa samaan aikaan esillä oleva Tarton taidekoulun juhlanäyttely, jossa esitellään vuosina 1960–1980 taidekoulussa opiskelleiden ja opettaneiden huipputaiteilijoiden töitä.
Kuraattori Reet Mark
Viron kansallismuseon näyttelyt ovat avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 10–18.
Kansa koostuu ihmisistä
Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon (ERM) galleriassa 27. helmikuuta 2021 – 17. lokakuuta 2021, ke–su 10–18.
Aikaisemmin väestö oli jaettu ennen kaikkea valtioon kuulumisen, uskonnon ja aseman perusteella. Enemmistön kansasta muodostivat talonpojat, joiden kielestä tai kulttuurista ei oltu erityisemmin kiinnostuneita, mutta 1800-luvun alussa alkoi koko Euroopassa (myös Venäjällä) pikku hiljaa kansallisuuksien aikakausi. Oppineet miehet jakoivat nyt kansat talonpoikien kieli- ja kulttuuriperinnön perusteella eri kansoihin, ja kansankulttuurista tuli tärkeä kiinnostuksen ja tutkimusten kohde. Syntyi etnografia – kansojen ja kulttuurien systemaattinen tutkimus.
Valitut kuvasarjat on tarkoitettu suppeiksi historiallisiksi katsauksiksi kansatieteen ja kuvattujen kansojen historiaan. Aloitamme virolaisista ja jatkamme vähitellen matkaa kielellisesti, kulttuurillisesti ja maantieteellisesti ja saavutamme lopulta nganasanit ja unkarilaiset. Tämän jälkeen ympyrä sulkeutuu, ja tulemme takaisin virolaisten pariin.
Valtaosa kuvista on peräisin Venäjän etnografisesta museosta (REM). Kokoelman vanhin osa koostuu vuonna 1867 Moskovan yleisvaltakunnallisen etnografianäyttelyn yhteydessä virolaisista, karjalaisista ja ersoista otetuista valokuvapotreteista. Kaikkein myöhäisimmät näyttelyssä käytetyt REMin kuvat ovat peräisin 1920-luvun kansatieteellisiltä tutkimusmatkoilta. Koska REMissä ei ollut vanhoja kuvia kaikista uralilaisista kansoista, etsittiin näyttelyyn lisämateriaalia Unkarista, Suomesta ja ERMin kokoelmista.
Venäläisten kansatieteilijöiden keskeisiä tutkimuskohteita olivat jo tsaarin aikana eri kansat, ja näin oli myös neuvostoajan aikana. Viron, Suomen ja Unkarin kansatieteilijät tutkivat ennen kaikkea omia kansojaan, mutta myös veljeskansoja (kielisukulaisia). Kansat koostuvat tietenkin ihmisistä, mutta yksilö oli tuolloisille kansatieteilijöille kuitenkin pikemminkin oman kansansa edustaja kuin itsenäinen tutkimuksen kohde. Valokuvaajille eivät yleensä olleet tärkeitä konkreettiset henkilöt, vaan heidän rotupiirteensä, kansallispukunsa, perinteiset elinkeinonsa ja käyttöesineensä. Sen takia meitä vanhoista kuvista katselevien ihmisten nimiä ei aina merkitty muistiin, ja he ovatkin jääneet nimettömiksi. Toivomme, että suurennettuna esitetyt potretit auttavat antamaan niille takaisin osan niiden yksilöllisyydestä.
Indrek Jääts, kuraattori
Suunnittelijat Emma Eensalu, Reet Mark
Näyttelystä on ilmestynyt laaja valokuvateos"Rahvas – see tähendab inimesi".
Satunäyttely “OLIPA KERRAN...”
Näyttely “OLIPA KERRAN...” on näyttely saduista. Sadun taikametsässä kohtaavat tuttu maailma ja salaperäisyys. Täällä tulee sopeutua toiseen aikaan ja sääntöihin.
Satu on jotakin ajatonta ja historiatonta, joka virtaa omaa tahtiaan. Sankari lähtee matkaan. Hän saattaa kohdata puhuvia lintuja ja eläimiä tai odottamattomia avunantajia. Hän saattaa saada käsiinsä taikakalun tai kulkea salamavauhtia lyhyessä ajassa mielettömän pitkän matkan. Toisella kertaa kulkee onnensa perässä niin sinnikkäästi, että kuluttaa puhki matkallaan peräti seitsemän paria saappaita.
Näyttelyvierailija kulkee pitkin satusankareiden reittejä. Taikakalut, palvelukset, avunantajat, keskustelusäännöt, opetukset, eläinten ja lintujen kieli, hiidet, sankarit, raha-aarteet, alinen maailma, koetukset, ratkaisu. Onnellinen tai onneton loppu. Ja kaikki se, mikä jää saduissa rivien väleihin...
Mitä jännittävää näyttely tarjoaa? Aikuiselle vierailijalle tunnistamisen iloa, tietoja satujen muutoksista ajassa ja paikassa sekä ajatuksia iltasatuihin. Nuorille näyttely tarjoaa kohtaamisia satuhahmojen kanssa ja tutustumista fantasiamaailmaan. Ja tietysti toki paljon uusia kiinnostavia satuja. Sisältää näyttelyn ohjelmaoppaan.
Näyttelyidean kehittäjä ja kuraattori: Katrin Sipelgas
Näyttelyn suunnittelu: Katrin Sipelgas, Risto Järv, Janeli Jallai, Jaak Kilmi
Aiemmat näyttelyt
Itse tehty Viro
1990-luku muistetaan suurten muutosten aikana. Vuosikymmen oli täynnä poliittisia tapahtumia koko Itä-Euroopassa, ja demokratian melko rauhallista voittokulkua Virossa saattelivat verrattain lähellä tapahtuneet veriset konfliktit.
Tämä näyttely kertoo 1990-luvusta Virossa ihmisten arjen kokemusten näkökulmasta. Elämä oli uutta ja mielenkiintoista muttei helppoa. Muutoksiin sopeutuminen, toimeentulo, vakaumusten muuttuminen, kansalaisyhteiskunnan synty, ennennäkemättömät kulutusmahdollisuudet, avartunut maailma, mahdollisuus kertoa menneisyydestä ja muistella sitä taas yhdessä – kaikki nämä asiat ovat muokanneet nyky-Viron kasvoja.
Yhteiskuntatieteilijöiden arvion mukaan 1990-luvun muutokset tapahtuivat kolmella eri tasolla: taloudellisella, poliittisella ja kulttuurisella. Ne olivat eri nopeudella tikittäviä kelloja, minkä vuoksi asiat tapahtuivat epätavanomaisessa järjestyksessä. Ensin rakennettiin valtionkoneisto ja toteutettiin perusteelliset talousuudistukset ja sen jälkeen yritettiin ryhtyä elämään niitä noudattaen. Vaikka vaikeimmat uudistusvuodet eivät kestäneet kauaa, sopeudumme edelleen uuteen aikakauteen kulttuurisessa mielessä.
”Itse tehty Viro” on myös näyttely eri sukupolvien kokemuksista. Todellisuudessa samana aikana elävät eri sukupolvet saattavat tuntea elävänsä eri aikoja. Ihmiset kokivat 1990-luvun tapahtumat elämänkaarensa eri vaiheissa, minkä vuoksi monilla on sellaisia kokemuksia, jotka ovat yhteisiä vain heidän ikätovereidensa kanssa. Tapahtui nopea siirtyminen ”gerontokratiasta” nuorisopainotteiseen yhteiskuntaan. Uuteen ympäristöön sulautuminen oli useiden nuorten mielestä hauskaa, koska työikäiseksi tulleille avautui lähes rajattomia mahdollisuuksia. Monet etenivät nopeasti viranhaltijan uralla, ja syntyi uusi liike-eliitti. Häviäjiä oli kuitenkin myös nuorten joukossa. Ja päinvastoin: Viron kansallismuseon arkistoon lähetetyissä muistelmissa eräs 1990-luvun alussa eläkkeelle siirtynyt esimerkiksi kertoo, että silloin alkoi hänen ja hänen puolisonsa elämän paras aika.
Itse tehty, hyvin tehty!
”Itse tehty Viro” valmistui osana Viron museoiden yhteistä tutkimus- ja yhteistyöhanketta, jonka aikana kerättiin aineistoa 1990-luvusta. Museon kokoelmien antama käsitys kyseisestä vuosikymmenestä ei ole vielä läheskään täydellinen, ja työ jatkuu. Näyttely on omistettu Viron tasavallan 100-vuotisjuhlavuodelle.