Vaihtuvat näyttelyt | Eesti Rahva Muuseum

vid (String, 5 characters ) 43435

uid (String, 4 characters ) 9120

title (String, 20 characters ) Vaihtuvat näyttelyt

log (String, 0 characters )

status (String, 1 characters ) 1

comment (String, 1 characters ) 0

promote (String, 1 characters ) 1

sticky (String, 1 characters ) 0

vuuid (String, 36 characters ) bf0148c8-a110-4f4f-ba1a-74bf55908ac8

nid (String, 5 characters ) 43433

type (String, 18 characters ) page_with_subpages

language (String, 2 characters ) fi

created (String, 10 characters ) 1525078378

changed (String, 10 characters ) 1743589859

tnid (String, 5 characters ) 43433

translate (String, 1 characters ) 0

uuid (String, 36 characters ) 80218081-b050-4cb1-9e60-4c0d6964eb0a

featured (String, 1 characters ) 0

revision_timestamp (String, 10 characters ) 1743589859

revision_uid (String, 5 characters ) 15530

base_featured (String, 1 characters ) 0

body (Array, 1 element)

und (Array, 1 element)
- 0 (Array, 5 elements)
  - value (String, 49674 characters ) <div class="rtecenter"> <div><strong><span sty...
    
    <div class="rtecenter"> <div><strong><span style="background-color:#FFFF00;">Tuleva näyttely! </span>Rantaruotsalaiset. Estlandssvenskar. Estonia Swedes</strong><br /> <strong><em>Rantautuneet ja juurtuneet. De som steg i land och slog rot</em></strong></div> <div class="rteleft"><br /> Näyttely avataan ERM:n vaihtuvien näyttelyjen salissa 25.5.2025. <br /> <br /> Näyttely ”Rantaruotsalaiset. Estlandssvenskar. Estonia Swedes” esittelee rantaruotsalaisten aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä sekä vironruotsalaisen kulttuurin kehitystä 1900-luvulta nykypäivään.<br /> <br /> Viron saarilla ja rannikolla on kirjallisten lähteiden mukaan asunut ruotsinkielisiä asukkaita 1200-luvulta lähtien tai jopa aikaisemmin. He kutsuivat itseään saarikansaksi, mutta virolaiset tuntevat heidät rantaruotsalaisina. Toinen maailmansota paiskasi rantaruotsalaiset kahdelle puolelle Itämerta. Nykyään he eivät enää toimi historiallisilla asuinalueillaan entiseen tapaan, mutta paikat – maatilat ja kirkot – ja paikannimet ovat säilyneet. Uudet asukkaat tai entisten asukkaiden jälkeläiset ovat kunnostaneet useita maatiloja. Sodan takia "Ruotsiin muuttanut” kulttuuri on löydetty uudelleen, ja vironruotsalaisten yhteisöpäiviä ja laulujuhlia järjestetään.<br /> <br /> Näyttely ”Rantaruotsalaiset. Estlandssvenskar. Estonia Swedes” esittelee rantaruotsalaisten aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä sekä vironruotsalaisen kulttuurin kehitystä 1900-luvulta nykypäivään. Mikä luonnehti ruotsinkielisen kulttuurivähemmistön elämää Virossa? Omaperäiset murteet ja ruoat, erilaiset kulutustavarat? Vapaus matkustaa "pois" – merelle, meren yli, meren taakse? Yhteisöllisyyden tunne ja tapaoikeus? Mitä toisen maailmansodan aiheuttama keskeytys sai aikaan? Miten uusiin olosuhteisiin sopeuduttiin ja mikä auttoi muistamaan juuret? Mitkä ovat nykyään merkkejä, jotka kertovat rantaruotsalaisiin kuulumisesta?<br /> <br /> <strong>TIIMI</strong><br /> Kuraattorit: Kristel Rattus, Sofia Joons, Anu Järs, Hele Kiiman, Reet Mark, Reet Piiri, Anu Raagmaa, Mariliis Vaks <br /> Päätaiteilija: Iir Hermeliin<br /> Audiovisuaaliset teokset: Madis Katz<br /> Graafinen suunnittelu: Katrin Leement<br /> Visuaalinen ilme ja katalogi: Marje ja Martin Eelma (Tuumik Stuudio)<br /> Tuottaja: Reet Mark<br /> Yhteistyökumppanit ja tukijat: Viron merimuseo, Rantaruotsalaisten museo, Eestirootslaste Kultuuriomavalitsus, Estlandssvenska Kulturföreningen Svenska Odlingens Vänner. <div style="text-align:center"><img alt="" height="414" src="/sites/default/files/rannarootslased_uudisepilt_1920x1280px_2.jpg" width="621" /></div> <br />  </div> <div><br /> <strong><span style="background-color:#FFFF00;">Uusi!</span> Olev Subbi. Kohti täydellisyyttä</strong></div> <div>Näyttely <em>Olev Subbi. Kohti täydellisyyttä</em> on esillä Viron kansallismuseossa 22.3.–12.10.2025<br />                                                                  </div> <div class="rtejustify">Olev Subbin (1930–2013) retrospektiivinen näyttely tarjoaa laajan katsauksen 1900-luvun jälkipuoliskon Viron merkittävimpiin kuuluvan taidemaalarin tuotantoon. Kaikki tärkeimmät ajanjaksot ja genret kattavassa näyttelyssä on esillä yli 80 maalausta sekä valtion että yksityisistä kokoelmista. Näytteillä on taiteilijan muistimaisemia, alastonkuvia, muotokuvia, figuratiivisia kompositioita ja abstrakteja teoksia. Näyttely juhlistaa Olev Subbin syntymän 95-vuotisjuhlaa.<br /> <br /> Olev Subbin taiteilijanura kesti puoli vuosisataa. Jo hyvin nuorena taiteilijaksi halunnut Subbi aloitti opinnot taideinstituutissa 1940-luvulla, mutta kyyditettiin jo puoli vuotta koulun alkamisen jälkeen. Hän vietti kahdeksan vuotta Siperiassa, mutta jatkoi opintojaan heti palattuaan. Subbin ensimmäiset näyttelyt pidettiin 1960-luvlla, ja hänen taiteilijantiensä jatkui seuraavan puolen vuosisadan ajan. Hänen työnsä niittivät nopeasti kuuluisutta myös Viron ulkopuolella – monia Subbin merkittävistä teoksista on venäläisissä museoissa, mutta myös yksityisissä kokoelmissa eri puolilla Eurooppaa ja kauempanakin.<br /> <br /> Olev Subbin mukaan hänen maalausperiaatteensa pysyivät alusta loppuun samoina. Hän jatkoi pallaslaista maalausperinnettä, jossa ensi sijalla olivat väriin liittyvät kysymykset. Subbi tunnettiin työläästä, kerroksittaisesta maalaustavastaan, jossa erilaiset herkät väripinnat tiiviin siveltimenjäljen ansiosta sekoittuivat, kerrostuivat ja limittyivät. Jo melko varhain Subbia alkoi kiinnostaa kysymys, missä määrin värin pitää ylipäätään kuvata mitään ja missä määrin se voi toimia itsenäinenä. Sen vuoksi on loogista, että Subbi 1980-luvulla päätyi abstraktiin maalaustaiteeseen, jossa väri kerääntyy erilaisiksi abstrakteiksi muodoiksi. <br /> <br /> Paitsi kysymystä maalauksen arvosta sellaisenaan Subbia kiinnostivat muistiin, kauneuteen ja tilaan liittyvät kysymykset. Varsinkin varhaisissa maalauksissaan hän kuvaa usein lapsuutensa 1930-lukuun viittaavia esineitä. Senaikaiset huonekalut tai maataloustyökalut edustivat Subbille ihannemaailmaa, jota hän kaipasi koko uransa ajan. Hänen teoksiaan on tulkittu myös rinnakkaismaailman rakentamisena, jossa koko ajan pyritään kohti ehdotonta kauneutta ja harmoniaa. Tätä pyrkimystä heijastivat myös Subbin alastonkuvat, jotka eivät olleet niinkään eroottisia, vaan yksi taiteilijan tavoista luoda idealisoitua rinnakkaismaailmaa.<br /> <br /> Olev Subbin maalausten perustana olivat mielleyhtymät ja muistifragmentit. Erilaisista vaikutelmista ja kokemuksista ammentavat kuvat ja tunnelmat sulautuvat hänen maalauksissaan yhteen ja erkaantuvat siten arjen todellisuudesta. Subbin taidetta voi sen vuoksi tarkastella neuvostoajan kontekstissa tapana etsiä jotain, mitä oikea elämä ei tarjonnut.<br /> <br /> Näyttelyssä pääsee tutustumaan myös Olev Subbin elämäntarinaan, josta on koostettu seinätekstejä. Näyttelyn yhteydessä on saatavana näyttelyluettelo sekä Olev Subbin elämäkerta.<br /> Kuraattori: Eero Epner<br /> Näyttelyarkkitehti: Mari Kurismaa<br /> Graafinen suunnittelija: Mari Kaljuste<br />   <div style="text-align:center"> <figure class="image" style="display:inline-block"><img alt="" height="466" src="/sites/default/files/olev_subbi._valge_maja._1972._90_x_121_ekm.jpg" width="633" /> <figcaption>Näyttelyn tunnusteos: Valkoinen talo. 1972. Tempera, öljy, masoniitti. 90 x 121 cm. Viron taidemuseo</figcaption> </figure> </div> </div> <div> </div> <h1><br /> <b>Ryoji Ikedan installaatiot</b></h1> <div>Näyttely on avoinna 02.11.2024–02.03.2025.</div> <div class="rtejustify"><br /> Japanin arvostetuimpiin taiteilijoihin lukeutuva <strong>Ryoji Ikeda</strong> on luonut <strong>Viron kansallismuseon</strong> (Eesti Rahva Muuseum, ERM) tiloihin kaksi kokonaan uutta teosta, jotka yhdistelevät taidetta, musiikkia ja tiedettä ainutlaatuisella tavalla. Näyttelyssä Ikeda jatkaa taiteen ja tieteen synergian tutkimista tehden uusissa teoksissaan yhteistyötä Tarton yliopiston geeniperimää tutkivan Institute of Genomicsin sekä Viron filharmonisen kamarikuoron kanssa. <br /> <br /> Suomessa Ikedan teoksia päästiin kokemaan hiljattain Amos Rexissä, mutta Viron kansallismuseon näyttelyyn taiteilijalta on luvassa jotain aivan uutta ja erityislaatuista. Kaksi uutta teosta, jotka on luotu nimenomaan Viron kansallismuseota varten, on suunniteltu näyttelytilan ainutlaatuiset ominaisuudet huomioon ottaen. Ikeda sai tukea teostensa tilaan sovittamisessa yhdeltä ERM:n arkkitehdeistä, Tsuyoshi Tanelta.<br />  <br /> Näyttelyyn sisältyy kolme teosta. Monikanavainen ääni-installaatio <strong><em>vox aeterna</em></strong> (2024), jonka latinankielinen käännös tarkoittaa “ikuista ääntä” tai “ajatonta ääntä”, yhdistelee erilaisia ihmisääniä, jotka on toteutettu Viron filharmonisen kamarikuoron avulla. Teoksen keskiössä on ihmisääni – kaikkein alkukantaisin ääni ihmiskunnan synnystä lähtien. <br /> <br /> Toinen uusista teoksista, <strong><em>the critical paths</em></strong> (2024), on puolestaan sijoitettu käytävämuotoiseen rakenteeseen. Se on saanut inspiraationsa Viron biopankin tekemästä tutkimuksesta ja koostuu LED-näytöistä, jotka esittävät valtavaa määrää genomidataa. Näyttelyvieraat voivat kulkea aikojen alusta saakka ihmiskunnan historian virran läpi, ja kokemus on hätkähdyttävä. <br /> <br /> Uusien teostensa lisäksi Ikedalta nähdään näyttelyssä myös installaatio <strong><em>data-verse 1/2/3</em></strong>(2019–2020), joka on saanut kansainvälistä huomiota kyvystään esittää dataa uudella ja luovalla tavalla.<b> </b>“Data-verse”-sarja painottaa tiedon laajuutta ja monimutkaisuutta, ja muuttaa tieteelliset ja numeeriset käsitteet taidekokemuksiksi. Installaatio on ollut aiemmin esillä johtavissa taideinstituuteissa ympäri maailmaa, muun muassa Pariisin Centre Pompidoussa ja New Yorkin Shed Galleryssa. Kaksi installaation teoksista oli äskettäin esillä myös Helsingin Amos Rexin näyttelyssä. <br /> <br /> Näuttely on osa Tartto 2024 Euroopan kulttuuripääkaupungin pääohjelmaa. <br />   <div style="text-align:center"> <figure class="image" style="display:inline-block"><img alt="" height="492" src="/sites/default/files/782cdf16-5bcb-48a5-ae78-8babfc191c8d.jpg" width="738" /> <figcaption>Kuva: Maanus Kullamaa / Viron kansallismuseo & Tartto 2024</figcaption> </figure> </div> <br /> <br />  </div> <div><strong>Kuka omistaa yön?</strong><br />  Näyttely on avoinna 17.2.2024–24.02.2025.</div> <div> </div> <div><em>Jos pimeys olisi loputtoman ajallista,</em><br /> <em>emme näkisi auringon valoa.</em><br /> <em>Mutta jos päivä on jatkuvaa,</em><br /> <em>emme yöelämää nähdä saa. </em><br /> Arno Vihalemm, <em>Alveri ainetel</em> (Alverin aineksista)</div> <div class="rtejustify"> <br /> Vuonna 2024 Viron kansallismuseo ottaa valokeilaansa elämän öisessä kaupungissa. Näyttely <em>Kuka omistaa yön?</em> tarkkailee, miten ihmiset ovat kokeneet virolaisen kaupunkiyön menneisyydessä, ja tutkii nykyajan yön moninaisia merkityksiä.<br />   <br /> Yötä ei ole juuri pidetty käytöksen muokkaajana. Tämän vuoksi yöelämää on tutkittu ja tallennettu vain vähän. Sen syitä on ollut pimeys, jonka vuoksi ympäristöä ei voida kuvata teknisesti hyvin. Lisäksi pimeys antaa ihmisille tunteen nimettömyydestä ja laajennetusta vapaudesta, ja he ovat haluttomia päästämään lähelleen tutkijoita ja tallennusvälineitä.<br /> <br /> Yöelämää ovat aina muokanneet valta ja kulttuuri. Keskiaikainen Tallinna lukitsi porttinsa yön vaaroilta ja lähetti asukkaansa poikkeuksetta illalla kotiin lepäämään uutta päivää varten. Noin 150 vuotta sitten kadut olivat pimeitä, laitakaupungilla ulvoivat sudet... vain yövahdit kuljeskelivat järjestystä valvoen ja tarvittaessa yökulkijoita toruen. Nykyajan kaupungit toimivat kuitenkin ympäri vuorokauden tarjoten välttämättömiä palveluita ja monipuolista yöelämää.<br /> <br /> Se, mitä kaupunkiyössä tapahtuu, koetaan toisaalta ongelmana ja uhkana, ja sitä yritetään hallita lailla ja rajoituksilla. Toisaalta yö nähdään päivään verrattuna toisenlaisena aikatilana, jossa on vapautumista ja viihdettä. Yöelämässä on aistillisia nautintoja, kokeilua ja luovuutta, mutta myös vaaroja sekä sääntöjen rikkomista. Öisellä kaupungilla on oma rytminsä ja tunnelmansa, joka on inspiroinut monia taiteilijoita, kirjailijoita ja muusikoita. Yö on jännittävä ja monipuolinen toimintakenttä.<br /> Viron kansallismuseo avaa kaupunkiyön ovet helmikuun 17. päivänä.<br />   <div style="text-align:center"><img alt="" height="306" src="/sites/default/files/19900302-varietee_baar_harju_tanav_tallinn1_x_002_0_1.jpg" width="400" /></div> <div class="rtecenter"><em>Kuva: Arno Muska</em><br /> <br />  </div> </div> <div><strong>Metsä vastaa, lähde puhuttelee</strong><br /> Avoinna ERM:n osallistumissalissa pysyvässä näyttelyssä ”Kohtaamisia” 21.10.2023–31.03.2024.</div> <div> </div> <div class="rteleft">Näyttelyn idea – uusi koru, jolla on kansalliset juuret – syntyi tarpeesta ajatella ja arvostaa virolaista korutaidetta uudessa aikakontekstissa, nykyajan haasteiden puitteissa. Virolaisella korutaiteella on syvät juuret, ja siinä arvostetaan paikallista aineetonta kulttuuriperintöä. <br /> <br /> Virolaiset koru- ja metallitaiteilijat ovat luoneet teoksia kansallisten juurten aiheesta hyvin eri aikoina – aina ainutlaatuisella tavalla ja korkealla taiteellisella tasolla. Heidän joukossaan on erittäin kokeneita taiteilijoita, jotka yhdistävät työssään taidokkaasti kansantaiteen kuvioita ja monimutkaisia käsityötekniikoita, rohkeita kokeilijoita, yleismaailmallisia aiheita vapaasti tulkitsevia, ihmisen ja luonnon välisen suhteen, arvojen ja tulevaisuuden sitojia.<br /> <br /> Vaikeina aikoina taiteilijan rooli korostuu erityisesti. Taiteilija pystyy tuomaan kuvitteellisilta ja kognitiivisilta alueilta näkyviin arvoja ja harmoniaa, jotka usein unohtuvat arjen kiireessä ja hälinässä. Metallitaiteilija käyttää tulta, vettä, ilmaa, materiaaleja ja työkaluja kunnostaakseen henkistä tilaa ja luodakseen uusia merkityksiä. Koruntekijä paljastaa ihmisen kaipuun jotain vahvaa ja kaunista, haurasta ja harrasta kohtaan. <br /> <br /> <strong>Näyttelyssä on neljä teemanäyttelyä, jotka auttavat ymmärtämään virolaisen korutaiteen historiaa muinaisista ajoista nykypäivään.</strong><br /> <br /> <strong>1600 ALKUTILA</strong> on inspiraation lähde ja arvojen joukko, jota eri korumestareiden sukupolvet ovat mieltäneet ja tulkinneet oman aikansa hengessä muinaisista ajoista nykypäivään. Ensimmäiset koruihin liittyvät uskomukset ulottuvat viikinkiaikaa edeltävän keskirautakauden koruista viime vuosisadan alun kansalliseen korukulttuuriin. Alkutila-näyttely koostuu ERM:n korukokoelmasta. <br /> <br /> <strong>60 TIETÄMINEN</strong> on korujen syvemmälle merkitykselle omistettu tekijän pohdinta suomalais-ugrilaisten juurten ja luonnon kanssa sopusoinnussa olemisesta, ja juhlistaa uudella mallistolla Ussikuningas (Käärmekuningas) Kärt Summatavetin 60-vuotispäivää. Esivanhemmilta perityn henkisyyden ja tietämisen syvemmän merkityksen <br /> ja symbolien kielen ymmärtämiseksi kuraattori on kutsunut näyttelyyn useita taiteilijoita Suomesta ja Virosta antamaan uutta ajattelemisen aihetta ja inspiraatiota.<br /> <br /> <strong>100 TYÖPAJA</strong> on kunnianosoitus taidolle ja perinteille nykyaikaisessa ammattimaisessa korukulttuurissa Viron koruteollisuuden lippulaivan, Roman Tavastin, 100-vuotispäivän juhlistamiseksi. Vuosisadan kokemus tuo esiin nopeasti muuttuvassa maailmassa kestäväksi osoittautuneita tietoja ja taitoja, joista kannattaa ottaa mallia tulevaisuuden luomisessa. <br /> <br /> <strong>20 HARMONIA</strong> sisältää korkeatasoista nykyaikaisten virolaisten korutaiteilijoiden ja metallimestareiden uutta tuotantoa, joka on omistettu näyttelyn aiheelle tai valmistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Näyttelyn huomiota herättävimmän uuden korun tekijälle myönnetään Viron kansankulttuurisäätiön 20. Roman Tavast -stipendi. <br /> <br /> <strong>Näyttelytiimi: </strong><br /> Kuraattori: Kärt Summatavet<br /> Suunnittelija: Mae Kivilo<br /> ERM: Reet Mark, Arvi Tragel, Lauri Tamm, Sirje Madisson<br /> <br /> Näyttelyn päätukija: Roman Tavast<br /> Näyttelyn valmistumista tukivat: Viron kulttuurirahasto ja Viron suurlähetystö Helsingissä<br />   <div style="text-align:center"> <figure class="image" style="display:inline-block"><img alt="" height="387" src="/sites/default/files/bj0002.jpg" width="600" /> <figcaption>Kuva: Berta Jänes</figcaption> </figure> </div> </div> <div class="rteleft"> </div> <br /> <strong>Viestejä kolmiossa. Näyttely Viron 1900-luvun matkamuistohuiveista</strong><br />  Näyttely on avoinna 14.4.–30.12.2023. <p class="rteleft">Laulujuhlien, olympialaisten, festivaalien ja muiden tapahtumien, kaupunkien ja organisaatioiden matkamuistohuivit olivat 1900-luvulla arvostettuja asusteita, jotka värittivät Neuvosto-Viron arkea. Huivit olivat tunnettujen taiteilijoiden suunnittelemia ja heijastivat eri vuosikymmenten taidesuuntauksia ja muotia. Usein ne olivat suunnittelijoille myös virolaisuuden kankaita, jotka neuvostoliittolaisessa harmaassa arjessa ilmaisivat pyrkimyksiä vapauteen ja viestivät vapaasta maailmasta.</p> <p class="rteleft">Vuosikymmenien ajan matkamuistohuivit olivat erittäin suosittuja, ja niiden suunnittelu ja valmistus oli Virossa hyvin yleistä. Muissa miehitetyissä neuvostotasavalloissa niitä ei suunniteltu tai valmistettu yhtä paljon. Myös kotitekoisten huivien perinne on ollut vahva. Sellaiset huivit tehtiin käsillä olleilla välineillä. Ne syntyivät yleensä spontaanisti ja symbolisoivat yhdessäoloa tai ryhmään kuulumista esimerkiksi kesäjuhlissa tai kesätyöleirillä.<br /> <br /> Viestejä kolmiossa -näyttely on osa neuvostoaikana pärjäämisen ja kansallisten ihanteiden ylläpidon diskurssia, jota museo käsittelee näyttelyissään. Huiveja on kautta historian pidetty yhtenäisyyden merkkinä, ja tämä sopi hyvin neuvostoideologiaan. Kuitenkin juuri matkamuistohuivien suunnittelussa oli yllättävän paljon luovaa vapautta ja melko rajattomia mahdollisuuksia itseilmaisuun. Siksi näyttely kertoo myös siitä, miten arjen esineillä tuotettiin turvallisuuden tunnetta, ns. piiloitsenäisyyttä miehitetyssä maassa. 1900-luvun matkamuistohuiviperinne on varmasti vaikuttanut virolaiseen arkeen sekä neuvostovallan että uudelleenitsenäistymisen aikana. Niihin liittyy tarinoita ja tunteita, jotka herättävät yhteyksiä kaikissa niitä muistavissa.<br /> <br /> Näyttelyä edeltävänä aikana järjestimme laajan Kaapista näyttelyyn -kampanjan kerätäksemme huiveja sekä tarinoita. Museolle lahjoitettiin yli 300 huivia ja lähetettiin myös 60 hienoa huiveihin liittyvää tarinaa, joissa ihmiset kirjoittivat näiden arkiesineiden merkityksestä.<br /> <br /> Näyttelyllä ja sen lehtikatalogilla haluamme esitellä myös entisaikaisia huivisuunnittelijoita, joista valitettavasti on vähän tietoa, koska taiteilijan nimeä tuotteen yhteydessä ei ole mainittu, eivätkä museotkaan yleensä ole keränneet huiveja suunnittelijoittain. Silti kaikki nämä suunnittelijat olivat alansa ammattilaisia, Viron kansallisesta taidekorkeakoulusta (Eesti Riiklik Kunstiinstituut) valmistuneita tekstiilitaiteilijoita. Olemme haastatelleet sellaisia suunnittelijoita kuin Peeter Kuutma, Lylian Meister, Ilona Gurjanova, Kaire Tali, Mariann Kallas, Heli Karu, Linda Roos-Himma ja Sigrid Huik. Olemme myös tutkineet lisää aikakaudesta ja huivisuunnittelusta neuvostoaikaisen Tallinnan muotitalon (Tallinna Moemaja) päätaiteilija Kai Saarilta ja toimittaja Kalev Vapperilta, joka muistaa hyvin vuoden 1980 olympialaisten Tallinnassa järjestettyjä purjehduksia ja niiden matkamuistoja. Nämä mielenkiintoiset haastattelut löydät näyttelystä.</p> <strong><img alt="" height="400" src="/sites/default/files/014_bj_0042.jpg" width="600" /><br /> <br /> <br /> Neljä jalkaa maassa. Virolainen maalaistuoli</strong><br /> Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon galleriassa 24.2.–3.12.2023.<br />  </div> <div>Näyttelyssä ”Neljä jalkaa maassa. Virolainen maalaistuoli” vierailija pääsee kierrokselle virolaisten maalaistuolien rikkaaseen ja monipuoliseen maailmaan. Näyttelyyn on valittu yli 100 ainutlaatuista tuolia, jotka kertovat ilmeikkäästi ajasta, jona tuoli on valmistettu, ja arvoista, joita sen valmistaja on pitänyt tärkeinä.<br /> <br /> Tuolilla oli maalaisen asumuksessa suurempi merkitys kuin normaalilla käyttöesineellä, ja se oli muuten niukan irtaimiston joukossa mielenkiintoisin esine monipuolisen rakenteensa ja koristeidensa vuoksi. Suuren maailman tyylivaikutukset päätyivät maatilojen kalusteisiin viiveellä. Moderneja ideoita mukautettiin ja yksinkertaistettiin ja yhdisteltiin jo tuttuihin tekniikkoihin ja kehiteltiin. Näin maalaistuoli kertoo tarinaa luovuudesta, kekseliäisyydestä ja taidoista yhtä paljon kuin kodin sisustuksesta sekä muodin ja huonekalujen historiasta.<br /> <br /> Maalaistuoli on yhtä aikaa kaunis ja arkinen esine. Osa tuoleista on yksinkertaisia istuimia, jotka maanviljelijä valmisti itselleen voidakseen istuskella tulisijan edessä, mutta joukossa on myös monimutkaisempia tuoleja, jotka on tilattu kylän puusepältä, ja sellaisia, jotka valmistuivat suvun merkkipäiviä varten: morsiamelle häälahjaksi tai tyttärelle myötäjäisiksi.<br /> <br /> Viron kansallismuseossa on Viron suurin maalaistuolien kokoelma, johon kuuluu yli 370 esinettä. Vanhimmat näytteille asetetut tuolit ovat peräisin 1800-luvun alkupuoliskolta, uusimmat 1930-luvulta.<br /> Näyttelyssä tutkimme, miten maalaistuoleissa heijastuvat eri aikakausien kalustemuodit: englantilainen rokokoo, biedermeier tai varhaisemmat klassismin virtaukset. Ottivatko paikalliset tuolimestarit esimerkkiä Windsorin tuoleista tai William Morrisin kuuluisasta Sussexin tuolista? Millaisen muodon Euroopassa laajalti tunnetut porrasselustalliset ja penkkituolit ovat saaneet Virossa entä millainen istuin voitiin tehdä käyrästä männynjuuresta tai paksusta oksasta?<br /> <br /> Kun huonekaluja tehtiin käsin, kehittyi mielenkiintoisia paikallisia ”koulukuntia”. Omaleimaisten, muualla Virossa tuntemattomien piirteidensä ansiosta erottuvat saariston tuolit: muhulaiset ja kihnulaiset sekä vironruotsalaisten tuotanto Pakrissa ja Ruhnussa.<br /> <br /> Miten yksinkertainen 1800-luvun talonpoika, jolla olivat käytettävissään kirves ja puukko, kuorintarauta ja taltta, valmisti tuolin? Näyttelyssä voi katsella elokuvakatkelmia, jotka antavat käsitystä entisajan teknisistä ratkaisuista: puun halkaisemisesta ja taivuttamisesta, veistämisestä sekä oljesta tai ruo’osta tehdyn tuolinistuimen punomisesta.<br />  <br /> Kuraattorit Mariliis Vaks, Liisi Jääts, Indrek Tirrul<br /> Taiteellinen suunnittelija Emma Eensalu<br /> Tuottaja Reet Mark</div> <div class="rtecenter"><img alt="" height="401" src="/sites/default/files/ak_0023.jpg" width="600" /> <br /> <br /> <br /> <strong>Oikea kroppa, väärä kroppa?</strong></div> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna 18.2.2023–28.1.2024.</h3> <div dir="ltr"><br /> Ihmisen kehokokemus on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin pelkkä fyysinen olemassaolo. Hahmotamme maailmaa kehon kautta, mutta ymmärrämme ruumiilliset kokemuksemme kulttuurin kautta. <br /> <br /> Sanojen ”oikea” ja ”väärä” merkitykset ovat yhteiskunnissa sopimuksenvaraisia. Käsitykset luonnollisesta ja luonnottomasta, puhtaasta ja likaisesta, terveestä ja sairaasta jne. vaihtelevat kulttuureittain. ”Oikeana” voidaan pitää sekä jossain vaiheessa voimassa olevaa järjestystä että toivottavaa tilannetta, johon pyrkiä. Ihmisen voidaan arvioida suhteessa olemassa olevaan ja todeta olevan oikea ja normaali. Kuitenkin häntä voi verrata myös odotuksiin ja todeta olevan riittämätön.  <br /> <br /> Normit ja rajoitukset yhdistävät yhteiskuntaa. Kuitenkin, aivan kuten ihmissuhteet muuttuvat ajan myötä, myös normit muuttuvat. Uudistuksista tulee tottumuksia ja itsestäänselvyyksiä. Muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti, asteittaisena sopeutumisena, mutta joskus ne voivat tapahtua myös yhtäkkiä, odottamattoman tai traumaattisen tapahtuman seurauksena. <br /> <br /> Näyttely ”Oikea kroppa, väärä kroppa?” valaisee kehon kulttuurisia merkityksiä Virossa. Ne ovat olleet ajankohtaisia menneisyydessä, mutta ne aiheuttavat keskustelua ja kiistoja myös nykyään. <br /> Millainen keho on kaunis? Millainen on säädyllinen? Mitkä ruoat ovat keholle hyviä ja mitkä vaarallisia? Missä elämänvaiheissa keho on haavoittuvainen ja miten sitä voidaan suojata? Kuinka korvata ja parantaa kehoa? Kuinka ymmärtää kipua? Millaisia fyysisiä ominaisuuksia valtio vaatii kansalaisiltaan? Kuinka laajentaa fyysisen suorituskyvyn rajoja? Kuinka voi saada superkyvyt?<br /> Varoitus! Näyttely käsittelee myös seksuaalisuutta, alastomuutta, kuolemaa ja ruumiillista kipua. Suosittelemme, että lapset katsovat näyttelyn yhdessä aikuisen kanssa.</div> <div dir="ltr"> <div style="text-align:center"><img alt="" height="400" src="/sites/default/files/bj_0039_2.jpg" width="600" /></div> </div> <div class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"> <div class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><br /> <strong>Käytännöllistä kauneutta. Käsilaukkuja, lompakkoja, kasseja ja irtotaskuja Viron kansallismuseon kokoelmista</strong></div> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Avoimeen varastoon on asetettu näytteille 24.2.2022 alkaen liki 1500 historiallista asustetta ja käytännöllistä laukkua: lompakoista ja käsilaukuista kellotaskuihin ja vatsapusseihin. Näyttelyn vanhimpia esineitä ovat kansallispuvun yhteydessä käytetyt ja runsaskoristeiset irtotaskut ja tupakkapussit. Näytteillä on myös neuvostovallan aikakaudelle luonteenomaisia muovipusseja, ja lisäksi voi nähdä käsilaukkumuodin muuttumista viime vuosisadan jälkipuoliskolla.<br />  <br /> Laukkunäyttely avoimessa varastossa osoittaa esivanhempiemme runsasta kauneudentajua sekä toimii hyvänä lähtökohtana ja innoittajana myös kaikille kansankulttuurista, muodista ja muotoilusta kiinnostuneille.<br />  <br /> Avoinna Viron kansallismuseon avoimessa varastossa 24.2.2022–24.2.2024. <div style="text-align:center"><img alt="" height="537" src="/sites/default/files/1080x1080px.jpg" width="537" /></div> </div> </div> <p class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><span style="color:#0057b8;"><span style="font-size:24px;"><strong>VANHOJA NÄYTTELYITÄ</strong></span></span></p> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><strong>Palava mies Peeter Mudist</strong></h3> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon (ERM) galleriassa 1.10.2022–15.1.2023. Sisäänkäynti talon A-ovesta. <br /> <br /> Näyttely ”Palava mies Peeter Mudist” on omistettu taiteilijan syntymän 80-vuotispäivälle. Virolaisen kuvataiteen omaleimaisimpien edustajien joukkoon kuuluvan taiteilijan maalaukset ovat monille tuttuja, mutta hänen veistoksensa ovat hieman vähemmän tunnettuja, vaikka ne eivät ole millään tavalla maalauksia huonompia. Näytteille on asetettu yhteensä liki 60 maalausta ja parikymmentä veistosta. Taideteokset on valittu pääosin Viron kahden suurimman taidemuseon kokoelmista ja kahdesta eniten Peeter Mudistin maalauksia sisältävästä yksityiskokoelmasta. Teokset esittävät taiteilijalle tärkeitä ihmisiä. Kuvien yhteydessä on käytetty itse Peeter Mudistin kirjoittamia tekstejä.<br /> <br /> Peeter Mudist on Viron taiteen suurimpia legendoja, ja taiteen ystävät ovat aina ihailleet hänen tuotantoaan. Hän kehitti erityisen maalaustyylinsä 1970-luvun alkuun mennessä, vain muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan Viron taideinstituutista (nykyinen Viron taideakatemia). Tämä tyyli erosi huomattavasti kaikesta, mitä maalaustaiteessa tuolloin tehtiin. Mudistilla oli voimaa erottua massasta, ja tämä voima antoi hänelle myös harvinaisen sisäisen vapauden. On mahdollista, että siihen vaikutti myös Parkinsonin tauti, jota hän sairasti puolet elämästään, minkä vuoksi hänellä oli aikaa keskittyä vain tärkeimpiin asioihin. Sen takia tämän näyttelyn nimi onkin ”Palava mies”.<br /> <br /> Näyttelyn kuraattori on Reet Mark ja suunnittelija Emma Eensalu. <div style="text-align:center"><img alt="" height="363" src="https://www.erm.ee/sites/default/files/aa0007_0.jpg" width="537" /></div> </div> <div class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><br /> <br /> <br /> <strong>Värien kauneus. Viron kultakauden taidetta Enn Kunilan kokoelmasta</strong></div> <p>Näyttely <em>Värien kauneus. Viron kultakauden taidetta Enn Kunilan kokoelmasta</em> tuo katsojan eteen maalaustaiteemme merkittävimpien taiteilijoiden töitä 1900-luvun alkupuolelta. Enn Kunilan kokoelman töissä painopiste on aistikkaassa värien käytössä. Hallitsevina aiheina ovat luonnonmaisemat, muotokuvat ja asetelmat. Näissä teoksissa maailmaa katsellaan harmonisesti ja elämänmyönteisesti. Taiteilijoiden joukosta nousee esiin kymmenillä teoksillaan Konrad Mägi. Edustettuina ovat myös Nikolai Triik, Johannes Võerahansu, Ants Laikmaa, Eerik Haamer, Endel Kõks, Paul Burman, Villem Ormisson, Richard Uutmaa ja monet muut.  <br /> <br /> Enn Kunilan taidekokoelma sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä. Vuosien saatossa ovat syntyneet selkeät periaatteet. Kokoelma keskittyy virolaisen maalaustaiteen kultakauteen eli modernismin syntyyn 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Kokoelmaan otetut taiteilijat edustavat maalaustaiteen silloisia pääsuuntia. Teokset puolestaan ovat tunnusomaisia heidän taiteelleen ja edustavat tekijäänsä hyvin. Sen vuoksi kokoelma tarjoaa oivan katsauksen Viron maalaustaiteen syntyvuosiin.  <br /> <br /> Näyttelyssä on esillä yli 70 maalausta, joista yli neljännes koostuu Konrad Mägin teoksista. Tõnis Saadojan suunnittelemassa näyttelyssä pääsee tutustumaan lukuisiin 1900-luvun alun merkittävimpien taidemaalarien teoksiin. Tarton taidemuseossa vuonna 2018 järjestettyyn näyttelyyn verrattuna tässä näyttelyssä on runsaasti uusia töitä, jotka eivät aiemmin ole olleet yleisön nähtävillä. Esiin nousevat ennen kaikkea luonnonmaisemat, joista pystyy aavistamaan tuon ajan taiteilijoiden läheisen ja elävän suhteen luontoon. Niiden rinnalla on myös useita muotokuvia ja asetelmia sekä kaupunkinäkymiä.<br /> <br /> Näyttelyn otsikko <em>Värien kauneus</em> viittaa virolaisten taiteilijoiden värienkäyttöön. Väri oli useimmille tuon ajan taidemaalareille kaikkein tärkein elementti, ja sitä käytettiin niin emotionaalisesti, dekoratiivisesti, psykologisesti kuin dramaattisestikin. Väreillä taiteilijat ilmaisivat sisimpiä tunteitaan, loivat sommitteluun jännitettä etsivät harmonisia siirtymiä. Monissa teoksissa väri on vapautettu kuvaamisen taakasta ja väripinnat toimivat itsenäisesti. Esiin nousee myös siveltimenjäljen monipuolisuus.<br /> <br /> Näyttelyyn kuuluu oheisohjelmaa, tietoiskuja näyttelytiloissa sekä laaja näyttelyjulkaisu. Elokuvasalissa näytetään Marianne Kõrverin uutta elokuvaa Viron maalaustaiteen alkuvuosista. Luvassa on myös kuraattori- ja opastettuja kierroksia sekä tapaamisia kokoelman omistajan kanssa.<br /> <br /> Näyttelyn kuraattori on Eero Epner, näyttelyarkkitehti Tõnis Saadoja, koordinaattori Maris Kunila. Graafinen suunnittelija ja näyttelyjulkaisun suunnittelija on Angelika Schneider, oheisohjelmasta vastaa Mary-Ann Talvistu.<br /> <br /> Näyttely Viron kansallismuseossa 19.02.–02.10.2022.</p> <div style="text-align:center"><img alt="" height="353" src="/sites/default/files/aa_0120.jpg" width="537" /></div> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"> </h3> <div class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"> </div> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><strong>Talomuron maailmankaikkeus. Etelä-Viron taiteilijat</strong></h3> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna ERM:n galleriassa 4.06.2022–21.08.2022<br /> <br /> Viime vuosikymmeninä Etelä-Virossa on tapahtunut tietynlainen ”herääminen”, paikallisen identiteetin voimakas nousu, joka perustuu syvään juurtuneihin kulttuuri-ilmiöihin kuten murteeseen, perinteisiin tapoihin ja luonnonläheiseen elämään. Kovasti vauhtia saaneessa etelävirolaisen kulttuurin tutkimuksessa korostuu kolme osa-aluetta: kieli, perinteet ja kirjallisuus. Kirjallisuuden ja etnografisten tutkimusten rinnalta on tähän saakka puuttunut tutkimus, joka analysoi nimenomaisesti etelävirolaisuutta alueella varttuneiden ja siihen tiiviisti yhdistettävien taiteilijoiden töissä. Etelä-Virostahan ovat lähtöisin monet Viron taide-elämän alkuaikojen merkittävimmät modernistit, joiden taide on vaikuttanut mielikuviimme ja käsitykseemme etelävirolaisuudesta. Näyttely tarkastelee ajanjaksoa 1800-luvun lopusta toisen maailmansodan loppuun, sillä juuri sille ajanjaksolle ajoittui paitsi yleinen kansallisen ja poliittisen identiteetin muokkautuminen myös paikallisen identiteetin syntyminen, joka kosketti myös Etelä-Viroa.<br />  <br /> <strong>Esillä on teoksia lähes viideltäkymmeneltä taiteilijalta</strong>, heidän joukossaan Karl Pärsimägi, Konstantin Süvalo, Jaan Vahtra, Eduard Rüga, Villem Ormisson, Jaan Koort, Peet Aren, Konrad Mägi, Ants Murakin, Roman Nyman, Andrus Johani ja Eduard Wiiralt. Näyttely nostaa erityisesti esiin Eduard Timbermannin, jonka poikkeuksellinen tuotanto ei tähän mennessä ole saanut arvoistaan huomiota.<br /> <br /> <strong>Kuraattori:</strong> Liis Pählapuu<br /> <strong>Näyttelyarkkitehti:</strong> Kaisa Sööt<br /> <strong>Graafinen suunnittelu:</strong> Tuuli Aule<br /> <strong>Koordinaattori:</strong> Magdaleena Maasik<br />  </div> <div style="text-align:center"><img alt="" height="645" src="/sites/default/files/300dpi_cmyk_a4_portrait_parsimagi_autoportree_parlitega_u-1935_ekm_2.jpg" width="537" /></div> <h3 data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"> </h3> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><span style="font-size:18px;"><strong>Miljard Kilk</strong></span></h3> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon galleriassa 26. marraskuuta 2021 lähtien 1. toukokuuta 2022 saakka.<br /> Miljard Kilk on taiteilija, joka on liikkunut tuotannossaan diamaalauksista lähes abstraktiin esitystapaan ja joka nykyään maalaa barokkimaisia fantasiakuvia, jotka ovat täynnä yksityiskohtia. Aivan kuten jokainen aito tarttolainen Kilk rakastaa värejä. Viron kansallismuseon näyttely on kokoelmanäyttely, jossa ovat esillä kaikki luomiskaudet ja josta valmistuu myös taiteilijan ensimmäinen katalogi. Esillä olevista 50 maalauksesta suurin osa on peräisin yksityiskokoelmista, ja siksi luvassa onkin runsaasti yllätyksiä. Näyttelyyn liittyy B-aulassa samaan aikaan esillä oleva Tarton taidekoulun juhlanäyttely, jossa esitellään vuosina 1960–1980 taidekoulussa opiskelleiden ja opettaneiden huipputaiteilijoiden töitä.<br /> Kuraattori Reet Mark<br />  <br /> Viron kansallismuseon näyttelyt ovat avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 10–18.</div> <div style="text-align:center"><img alt="" height="848" src="/sites/default/files/18_sorry_leonardo._1984_96x60_miljard_kilk_1.jpg" width="537" /></div> <h3 data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><br /> <br />  </h3> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><strong>Kansa koostuu ihmisistä</strong></h3> <p class="rtejustify" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon (ERM) galleriassa 27. helmikuuta 2021 – 17. lokakuuta 2021, ke–su 10–18.<br /> <br /> Aikaisemmin väestö oli jaettu ennen kaikkea valtioon kuulumisen, uskonnon ja aseman perusteella. Enemmistön kansasta muodostivat talonpojat, joiden kielestä tai kulttuurista ei oltu erityisemmin kiinnostuneita, mutta 1800-luvun alussa alkoi koko Euroopassa (myös Venäjällä) pikku hiljaa kansallisuuksien aikakausi. Oppineet miehet jakoivat nyt kansat talonpoikien kieli- ja kulttuuriperinnön perusteella eri kansoihin, ja kansankulttuurista tuli tärkeä kiinnostuksen ja tutkimusten kohde. Syntyi etnografia – kansojen ja kulttuurien systemaattinen tutkimus.<br /> <br /> Valitut kuvasarjat on tarkoitettu suppeiksi historiallisiksi katsauksiksi kansatieteen ja kuvattujen kansojen historiaan. Aloitamme virolaisista ja jatkamme vähitellen matkaa kielellisesti, kulttuurillisesti ja maantieteellisesti ja saavutamme lopulta nganasanit ja unkarilaiset. Tämän jälkeen ympyrä sulkeutuu, ja tulemme takaisin virolaisten pariin.<br /> <br /> Valtaosa kuvista on peräisin Venäjän etnografisesta museosta (REM). Kokoelman vanhin osa koostuu vuonna 1867 Moskovan yleisvaltakunnallisen etnografianäyttelyn yhteydessä virolaisista, karjalaisista ja ersoista otetuista valokuvapotreteista. Kaikkein myöhäisimmät näyttelyssä käytetyt REMin kuvat ovat peräisin 1920-luvun kansatieteellisiltä tutkimusmatkoilta. Koska REMissä ei ollut vanhoja kuvia kaikista uralilaisista kansoista, etsittiin näyttelyyn lisämateriaalia Unkarista, Suomesta ja ERMin kokoelmista.<br />  <br /> Venäläisten kansatieteilijöiden keskeisiä tutkimuskohteita olivat jo tsaarin aikana eri kansat, ja näin oli myös neuvostoajan aikana. Viron, Suomen ja Unkarin kansatieteilijät tutkivat ennen kaikkea omia kansojaan, mutta myös veljeskansoja (kielisukulaisia). Kansat koostuvat tietenkin ihmisistä, mutta yksilö oli tuolloisille kansatieteilijöille kuitenkin pikemminkin oman kansansa edustaja kuin itsenäinen tutkimuksen kohde. Valokuvaajille eivät yleensä olleet tärkeitä konkreettiset henkilöt, vaan heidän rotupiirteensä, kansallispukunsa, perinteiset elinkeinonsa ja käyttöesineensä. Sen takia meitä vanhoista kuvista katselevien ihmisten nimiä ei aina merkitty muistiin, ja he ovatkin jääneet nimettömiksi. Toivomme, että suurennettuna esitetyt potretit auttavat antamaan niille takaisin osan niiden yksilöllisyydestä.<br /> <br /> Indrek Jääts, kuraattori<br /> Suunnittelijat Emma Eensalu, Reet Mark <br />  <br /> Näyttelystä on ilmestynyt laaja valokuvateos<a href="https://www.erm.ee/et/shop/rahvas-see-t%C3%A4hendab-inimesi">"Rahvas </a>– <a href="https://www.erm.ee/et/shop/rahvas-see-t%C3%A4hendab-inimesi">see tähendab inimesi"</a>. </p> <div style="text-align:center"><img alt="" height="400" src="/sites/default/files/ak_0069.jpg" width="600" /></div> <h3 class="rtejustify" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><br />  </h3> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><strong>Satunäyttely “OLIPA KERRAN...”</strong> </h3> <div dir="ltr"> </div> <div class="rtejustify" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Satujen poluilla </div> <div class="rtejustify" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">ERMin vaihtuvien näyttelyiden salissa<strong> 8. helmikuuta 2020 alkaen.</strong><br />   <div style="text-align:center"><img alt="" height="190" src="/sites/default/files/muinasjutunaitus_tekstita.png" width="700" /></div> <br />  <br /> Näyttely “OLIPA KERRAN...” on näyttely saduista. Sadun taikametsässä kohtaavat tuttu maailma ja salaperäisyys. Täällä tulee sopeutua toiseen aikaan ja sääntöihin. <br />  <br /> Satu on jotakin ajatonta ja historiatonta, joka virtaa omaa tahtiaan. Sankari lähtee matkaan. Hän saattaa kohdata puhuvia lintuja ja eläimiä tai odottamattomia avunantajia. Hän saattaa saada käsiinsä taikakalun tai kulkea salamavauhtia lyhyessä ajassa mielettömän pitkän matkan. Toisella kertaa kulkee onnensa perässä niin sinnikkäästi, että kuluttaa puhki matkallaan peräti seitsemän paria saappaita.<br />  <br /> Näyttelyvierailija kulkee pitkin satusankareiden reittejä.  Taikakalut, palvelukset, avunantajat, keskustelusäännöt, opetukset, eläinten ja lintujen kieli, hiidet, sankarit, raha-aarteet, alinen maailma, koetukset, ratkaisu. Onnellinen tai onneton loppu. Ja kaikki se, mikä jää saduissa rivien väleihin...<br />  <br /> Mitä jännittävää näyttely tarjoaa? Aikuiselle vierailijalle tunnistamisen iloa, tietoja satujen muutoksista ajassa ja paikassa sekä ajatuksia iltasatuihin. Nuorille näyttely tarjoaa kohtaamisia satuhahmojen kanssa ja tutustumista fantasiamaailmaan. Ja tietysti toki paljon uusia kiinnostavia satuja. Sisältää näyttelyn ohjelmaoppaan.<br />  <br /> Näyttelyidean kehittäjä ja kuraattori: Katrin Sipelgas<br /> Näyttelyn suunnittelu: Katrin Sipelgas, Risto Järv, Janeli Jallai, Jaak Kilmi</div> <h3 data-placeholder="Tõlge" dir="ltr" id="tw-target-text"> <br /> <br /> <span style="font-size:18px;"><strong>Aiemmat näyttelyt</strong></span></h3> <h3 data-placeholder="" dir="ltr"><strong>Itse tehty Viro</strong></h3> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><em>4. lokakuuta 2018 - 20. lokakuuta 2019</em><br />  </div> <div class="rtejustify"> <div style="text-align:center"> <figure class="image" style="display:inline-block"><img alt="" height="400" src="/sites/default/files/ak_0004.jpg" width="600" /> <figcaption><em>Kuva: Arp Karm</em></figcaption> </figure> </div> <div><br /> 1990-luku muistetaan suurten muutosten aikana. Vuosikymmen oli täynnä poliittisia tapahtumia koko Itä-Euroopassa, ja demokratian melko rauhallista voittokulkua Virossa saattelivat verrattain lähellä tapahtuneet veriset konfliktit.<br /> <br /> Tämä näyttely kertoo 1990-luvusta Virossa ihmisten arjen kokemusten näkökulmasta. Elämä oli uutta ja mielenkiintoista muttei helppoa. Muutoksiin sopeutuminen, toimeentulo, vakaumusten muuttuminen, kansalaisyhteiskunnan synty, ennennäkemättömät kulutusmahdollisuudet, avartunut maailma, mahdollisuus kertoa menneisyydestä ja muistella sitä taas yhdessä – kaikki nämä asiat ovat muokanneet nyky-Viron kasvoja.<br /> <br /> Yhteiskuntatieteilijöiden arvion mukaan 1990-luvun muutokset tapahtuivat kolmella eri tasolla: taloudellisella, poliittisella ja kulttuurisella. Ne olivat eri nopeudella tikittäviä kelloja, minkä vuoksi asiat tapahtuivat epätavanomaisessa järjestyksessä. Ensin rakennettiin valtionkoneisto ja toteutettiin perusteelliset talousuudistukset ja sen jälkeen yritettiin ryhtyä elämään niitä noudattaen. Vaikka vaikeimmat uudistusvuodet eivät kestäneet kauaa, sopeudumme edelleen uuteen aikakauteen kulttuurisessa mielessä.<br /> <br /> ”Itse tehty Viro” on myös näyttely eri sukupolvien kokemuksista. Todellisuudessa samana aikana elävät eri sukupolvet saattavat tuntea elävänsä eri aikoja. Ihmiset kokivat 1990-luvun tapahtumat elämänkaarensa eri vaiheissa, minkä vuoksi monilla on sellaisia kokemuksia, jotka ovat yhteisiä vain heidän ikätovereidensa kanssa. Tapahtui nopea siirtyminen ”gerontokratiasta” nuorisopainotteiseen yhteiskuntaan. Uuteen ympäristöön sulautuminen oli useiden nuorten mielestä hauskaa, koska työikäiseksi tulleille avautui lähes rajattomia mahdollisuuksia. Monet etenivät nopeasti viranhaltijan uralla, ja syntyi uusi liike-eliitti. Häviäjiä oli kuitenkin myös nuorten joukossa. Ja päinvastoin: Viron kansallismuseon arkistoon lähetetyissä muistelmissa eräs 1990-luvun alussa eläkkeelle siirtynyt esimerkiksi kertoo, että silloin alkoi hänen ja hänen puolisonsa elämän paras aika.<br /> <br /> Itse tehty, hyvin tehty!<br /> <br /> ”Itse tehty Viro” valmistui osana Viron museoiden yhteistä tutkimus- ja yhteistyöhanketta, jonka aikana kerättiin aineistoa 1990-luvusta. Museon kokoelmien antama käsitys kyseisestä vuosikymmenestä ei ole vielä läheskään täydellinen, ja työ jatkuu. Näyttely on omistettu Viron tasavallan 100-vuotisjuhlavuodelle.</div> </div>
  - summary (String, 0 characters )
  - format (String, 9 characters ) full_html
  - safe_value (String, 49311 characters ) <div class="rtecenter"> <div><strong><span styl...
    
    <div class="rtecenter"> <div><strong><span style="background-color:#FFFF00;">Tuleva näyttely! </span>Rantaruotsalaiset. Estlandssvenskar. Estonia Swedes</strong><br /> <strong><em>Rantautuneet ja juurtuneet. De som steg i land och slog rot</em></strong></div> <div class="rteleft"><br /> Näyttely avataan ERM:n vaihtuvien näyttelyjen salissa 25.5.2025. <br /> <br /> Näyttely ”Rantaruotsalaiset. Estlandssvenskar. Estonia Swedes” esittelee rantaruotsalaisten aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä sekä vironruotsalaisen kulttuurin kehitystä 1900-luvulta nykypäivään.<br /> <br /> Viron saarilla ja rannikolla on kirjallisten lähteiden mukaan asunut ruotsinkielisiä asukkaita 1200-luvulta lähtien tai jopa aikaisemmin. He kutsuivat itseään saarikansaksi, mutta virolaiset tuntevat heidät rantaruotsalaisina. Toinen maailmansota paiskasi rantaruotsalaiset kahdelle puolelle Itämerta. Nykyään he eivät enää toimi historiallisilla asuinalueillaan entiseen tapaan, mutta paikat – maatilat ja kirkot – ja paikannimet ovat säilyneet. Uudet asukkaat tai entisten asukkaiden jälkeläiset ovat kunnostaneet useita maatiloja. Sodan takia "Ruotsiin muuttanut” kulttuuri on löydetty uudelleen, ja vironruotsalaisten yhteisöpäiviä ja laulujuhlia järjestetään.<br /> <br /> Näyttely ”Rantaruotsalaiset. Estlandssvenskar. Estonia Swedes” esittelee rantaruotsalaisten aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä sekä vironruotsalaisen kulttuurin kehitystä 1900-luvulta nykypäivään. Mikä luonnehti ruotsinkielisen kulttuurivähemmistön elämää Virossa? Omaperäiset murteet ja ruoat, erilaiset kulutustavarat? Vapaus matkustaa "pois" – merelle, meren yli, meren taakse? Yhteisöllisyyden tunne ja tapaoikeus? Mitä toisen maailmansodan aiheuttama keskeytys sai aikaan? Miten uusiin olosuhteisiin sopeuduttiin ja mikä auttoi muistamaan juuret? Mitkä ovat nykyään merkkejä, jotka kertovat rantaruotsalaisiin kuulumisesta?<br /> <br /> <strong>TIIMI</strong><br /> Kuraattorit: Kristel Rattus, Sofia Joons, Anu Järs, Hele Kiiman, Reet Mark, Reet Piiri, Anu Raagmaa, Mariliis Vaks <br /> Päätaiteilija: Iir Hermeliin<br /> Audiovisuaaliset teokset: Madis Katz<br /> Graafinen suunnittelu: Katrin Leement<br /> Visuaalinen ilme ja katalogi: Marje ja Martin Eelma (Tuumik Stuudio)<br /> Tuottaja: Reet Mark<br /> Yhteistyökumppanit ja tukijat: Viron merimuseo, Rantaruotsalaisten museo, Eestirootslaste Kultuuriomavalitsus, Estlandssvenska Kulturföreningen Svenska Odlingens Vänner. <div style="text-align:center"><img alt="" height="414" src="/sites/default/files/rannarootslased_uudisepilt_1920x1280px_2.jpg" width="621" /></div> <br />  </div> <div><br /> <strong><span style="background-color:#FFFF00;">Uusi!</span> Olev Subbi. Kohti täydellisyyttä</strong></div> <div>Näyttely <em>Olev Subbi. Kohti täydellisyyttä</em> on esillä Viron kansallismuseossa 22.3.–12.10.2025<br />                                                                  </div> <div class="rtejustify">Olev Subbin (1930–2013) retrospektiivinen näyttely tarjoaa laajan katsauksen 1900-luvun jälkipuoliskon Viron merkittävimpiin kuuluvan taidemaalarin tuotantoon. Kaikki tärkeimmät ajanjaksot ja genret kattavassa näyttelyssä on esillä yli 80 maalausta sekä valtion että yksityisistä kokoelmista. Näytteillä on taiteilijan muistimaisemia, alastonkuvia, muotokuvia, figuratiivisia kompositioita ja abstrakteja teoksia. Näyttely juhlistaa Olev Subbin syntymän 95-vuotisjuhlaa.<br /> <br /> Olev Subbin taiteilijanura kesti puoli vuosisataa. Jo hyvin nuorena taiteilijaksi halunnut Subbi aloitti opinnot taideinstituutissa 1940-luvulla, mutta kyyditettiin jo puoli vuotta koulun alkamisen jälkeen. Hän vietti kahdeksan vuotta Siperiassa, mutta jatkoi opintojaan heti palattuaan. Subbin ensimmäiset näyttelyt pidettiin 1960-luvlla, ja hänen taiteilijantiensä jatkui seuraavan puolen vuosisadan ajan. Hänen työnsä niittivät nopeasti kuuluisutta myös Viron ulkopuolella – monia Subbin merkittävistä teoksista on venäläisissä museoissa, mutta myös yksityisissä kokoelmissa eri puolilla Eurooppaa ja kauempanakin.<br /> <br /> Olev Subbin mukaan hänen maalausperiaatteensa pysyivät alusta loppuun samoina. Hän jatkoi pallaslaista maalausperinnettä, jossa ensi sijalla olivat väriin liittyvät kysymykset. Subbi tunnettiin työläästä, kerroksittaisesta maalaustavastaan, jossa erilaiset herkät väripinnat tiiviin siveltimenjäljen ansiosta sekoittuivat, kerrostuivat ja limittyivät. Jo melko varhain Subbia alkoi kiinnostaa kysymys, missä määrin värin pitää ylipäätään kuvata mitään ja missä määrin se voi toimia itsenäinenä. Sen vuoksi on loogista, että Subbi 1980-luvulla päätyi abstraktiin maalaustaiteeseen, jossa väri kerääntyy erilaisiksi abstrakteiksi muodoiksi. <br /> <br /> Paitsi kysymystä maalauksen arvosta sellaisenaan Subbia kiinnostivat muistiin, kauneuteen ja tilaan liittyvät kysymykset. Varsinkin varhaisissa maalauksissaan hän kuvaa usein lapsuutensa 1930-lukuun viittaavia esineitä. Senaikaiset huonekalut tai maataloustyökalut edustivat Subbille ihannemaailmaa, jota hän kaipasi koko uransa ajan. Hänen teoksiaan on tulkittu myös rinnakkaismaailman rakentamisena, jossa koko ajan pyritään kohti ehdotonta kauneutta ja harmoniaa. Tätä pyrkimystä heijastivat myös Subbin alastonkuvat, jotka eivät olleet niinkään eroottisia, vaan yksi taiteilijan tavoista luoda idealisoitua rinnakkaismaailmaa.<br /> <br /> Olev Subbin maalausten perustana olivat mielleyhtymät ja muistifragmentit. Erilaisista vaikutelmista ja kokemuksista ammentavat kuvat ja tunnelmat sulautuvat hänen maalauksissaan yhteen ja erkaantuvat siten arjen todellisuudesta. Subbin taidetta voi sen vuoksi tarkastella neuvostoajan kontekstissa tapana etsiä jotain, mitä oikea elämä ei tarjonnut.<br /> <br /> Näyttelyssä pääsee tutustumaan myös Olev Subbin elämäntarinaan, josta on koostettu seinätekstejä. Näyttelyn yhteydessä on saatavana näyttelyluettelo sekä Olev Subbin elämäkerta.<br /> Kuraattori: Eero Epner<br /> Näyttelyarkkitehti: Mari Kurismaa<br /> Graafinen suunnittelija: Mari Kaljuste<br />   <div style="text-align:center"> <figure class="image" style="display:inline-block"><img alt="" height="466" src="/sites/default/files/olev_subbi._valge_maja._1972._90_x_121_ekm.jpg" width="633" /> <figcaption>Näyttelyn tunnusteos: Valkoinen talo. 1972. Tempera, öljy, masoniitti. 90 x 121 cm. Viron taidemuseo</figcaption> </figure> </div> </div> <div> </div> <h1><br /> <b>Ryoji Ikedan installaatiot</b></h1> <div>Näyttely on avoinna 02.11.2024–02.03.2025.</div> <div class="rtejustify"><br /> Japanin arvostetuimpiin taiteilijoihin lukeutuva <strong>Ryoji Ikeda</strong> on luonut <strong>Viron kansallismuseon</strong> (Eesti Rahva Muuseum, ERM) tiloihin kaksi kokonaan uutta teosta, jotka yhdistelevät taidetta, musiikkia ja tiedettä ainutlaatuisella tavalla. Näyttelyssä Ikeda jatkaa taiteen ja tieteen synergian tutkimista tehden uusissa teoksissaan yhteistyötä Tarton yliopiston geeniperimää tutkivan Institute of Genomicsin sekä Viron filharmonisen kamarikuoron kanssa. <br /> <br /> Suomessa Ikedan teoksia päästiin kokemaan hiljattain Amos Rexissä, mutta Viron kansallismuseon näyttelyyn taiteilijalta on luvassa jotain aivan uutta ja erityislaatuista. Kaksi uutta teosta, jotka on luotu nimenomaan Viron kansallismuseota varten, on suunniteltu näyttelytilan ainutlaatuiset ominaisuudet huomioon ottaen. Ikeda sai tukea teostensa tilaan sovittamisessa yhdeltä ERM:n arkkitehdeistä, Tsuyoshi Tanelta.<br />  <br /> Näyttelyyn sisältyy kolme teosta. Monikanavainen ääni-installaatio <strong><em>vox aeterna</em></strong> (2024), jonka latinankielinen käännös tarkoittaa “ikuista ääntä” tai “ajatonta ääntä”, yhdistelee erilaisia ihmisääniä, jotka on toteutettu Viron filharmonisen kamarikuoron avulla. Teoksen keskiössä on ihmisääni – kaikkein alkukantaisin ääni ihmiskunnan synnystä lähtien. <br /> <br /> Toinen uusista teoksista, <strong><em>the critical paths</em></strong> (2024), on puolestaan sijoitettu käytävämuotoiseen rakenteeseen. Se on saanut inspiraationsa Viron biopankin tekemästä tutkimuksesta ja koostuu LED-näytöistä, jotka esittävät valtavaa määrää genomidataa. Näyttelyvieraat voivat kulkea aikojen alusta saakka ihmiskunnan historian virran läpi, ja kokemus on hätkähdyttävä. <br /> <br /> Uusien teostensa lisäksi Ikedalta nähdään näyttelyssä myös installaatio <strong><em>data-verse 1/2/3</em></strong>(2019–2020), joka on saanut kansainvälistä huomiota kyvystään esittää dataa uudella ja luovalla tavalla.<b> </b>“Data-verse”-sarja painottaa tiedon laajuutta ja monimutkaisuutta, ja muuttaa tieteelliset ja numeeriset käsitteet taidekokemuksiksi. Installaatio on ollut aiemmin esillä johtavissa taideinstituuteissa ympäri maailmaa, muun muassa Pariisin Centre Pompidoussa ja New Yorkin Shed Galleryssa. Kaksi installaation teoksista oli äskettäin esillä myös Helsingin Amos Rexin näyttelyssä. <br /> <br /> Näuttely on osa Tartto 2024 Euroopan kulttuuripääkaupungin pääohjelmaa. <br />   <div style="text-align:center"> <figure class="image" style="display:inline-block"><img alt="" height="492" src="/sites/default/files/782cdf16-5bcb-48a5-ae78-8babfc191c8d.jpg" width="738" /> <figcaption>Kuva: Maanus Kullamaa / Viron kansallismuseo & Tartto 2024</figcaption> </figure> </div> <br /> <br />  </div> <div><strong>Kuka omistaa yön?</strong><br />  Näyttely on avoinna 17.2.2024–24.02.2025.</div> <div> </div> <div><em>Jos pimeys olisi loputtoman ajallista,</em><br /> <em>emme näkisi auringon valoa.</em><br /> <em>Mutta jos päivä on jatkuvaa,</em><br /> <em>emme yöelämää nähdä saa. </em><br /> Arno Vihalemm, <em>Alveri ainetel</em> (Alverin aineksista)</div> <div class="rtejustify"> <br /> Vuonna 2024 Viron kansallismuseo ottaa valokeilaansa elämän öisessä kaupungissa. Näyttely <em>Kuka omistaa yön?</em> tarkkailee, miten ihmiset ovat kokeneet virolaisen kaupunkiyön menneisyydessä, ja tutkii nykyajan yön moninaisia merkityksiä.<br />   <br /> Yötä ei ole juuri pidetty käytöksen muokkaajana. Tämän vuoksi yöelämää on tutkittu ja tallennettu vain vähän. Sen syitä on ollut pimeys, jonka vuoksi ympäristöä ei voida kuvata teknisesti hyvin. Lisäksi pimeys antaa ihmisille tunteen nimettömyydestä ja laajennetusta vapaudesta, ja he ovat haluttomia päästämään lähelleen tutkijoita ja tallennusvälineitä.<br /> <br /> Yöelämää ovat aina muokanneet valta ja kulttuuri. Keskiaikainen Tallinna lukitsi porttinsa yön vaaroilta ja lähetti asukkaansa poikkeuksetta illalla kotiin lepäämään uutta päivää varten. Noin 150 vuotta sitten kadut olivat pimeitä, laitakaupungilla ulvoivat sudet... vain yövahdit kuljeskelivat järjestystä valvoen ja tarvittaessa yökulkijoita toruen. Nykyajan kaupungit toimivat kuitenkin ympäri vuorokauden tarjoten välttämättömiä palveluita ja monipuolista yöelämää.<br /> <br /> Se, mitä kaupunkiyössä tapahtuu, koetaan toisaalta ongelmana ja uhkana, ja sitä yritetään hallita lailla ja rajoituksilla. Toisaalta yö nähdään päivään verrattuna toisenlaisena aikatilana, jossa on vapautumista ja viihdettä. Yöelämässä on aistillisia nautintoja, kokeilua ja luovuutta, mutta myös vaaroja sekä sääntöjen rikkomista. Öisellä kaupungilla on oma rytminsä ja tunnelmansa, joka on inspiroinut monia taiteilijoita, kirjailijoita ja muusikoita. Yö on jännittävä ja monipuolinen toimintakenttä.<br /> Viron kansallismuseo avaa kaupunkiyön ovet helmikuun 17. päivänä.<br />   <div style="text-align:center"><img alt="" height="306" src="/sites/default/files/19900302-varietee_baar_harju_tanav_tallinn1_x_002_0_1.jpg" width="400" /></div> <div class="rtecenter"><em>Kuva: Arno Muska</em><br /> <br />  </div> </div> <div><strong>Metsä vastaa, lähde puhuttelee</strong><br /> Avoinna ERM:n osallistumissalissa pysyvässä näyttelyssä ”Kohtaamisia” 21.10.2023–31.03.2024.</div> <div> </div> <div class="rteleft">Näyttelyn idea – uusi koru, jolla on kansalliset juuret – syntyi tarpeesta ajatella ja arvostaa virolaista korutaidetta uudessa aikakontekstissa, nykyajan haasteiden puitteissa. Virolaisella korutaiteella on syvät juuret, ja siinä arvostetaan paikallista aineetonta kulttuuriperintöä. <br /> <br /> Virolaiset koru- ja metallitaiteilijat ovat luoneet teoksia kansallisten juurten aiheesta hyvin eri aikoina – aina ainutlaatuisella tavalla ja korkealla taiteellisella tasolla. Heidän joukossaan on erittäin kokeneita taiteilijoita, jotka yhdistävät työssään taidokkaasti kansantaiteen kuvioita ja monimutkaisia käsityötekniikoita, rohkeita kokeilijoita, yleismaailmallisia aiheita vapaasti tulkitsevia, ihmisen ja luonnon välisen suhteen, arvojen ja tulevaisuuden sitojia.<br /> <br /> Vaikeina aikoina taiteilijan rooli korostuu erityisesti. Taiteilija pystyy tuomaan kuvitteellisilta ja kognitiivisilta alueilta näkyviin arvoja ja harmoniaa, jotka usein unohtuvat arjen kiireessä ja hälinässä. Metallitaiteilija käyttää tulta, vettä, ilmaa, materiaaleja ja työkaluja kunnostaakseen henkistä tilaa ja luodakseen uusia merkityksiä. Koruntekijä paljastaa ihmisen kaipuun jotain vahvaa ja kaunista, haurasta ja harrasta kohtaan. <br /> <br /> <strong>Näyttelyssä on neljä teemanäyttelyä, jotka auttavat ymmärtämään virolaisen korutaiteen historiaa muinaisista ajoista nykypäivään.</strong><br /> <br /> <strong>1600 ALKUTILA</strong> on inspiraation lähde ja arvojen joukko, jota eri korumestareiden sukupolvet ovat mieltäneet ja tulkinneet oman aikansa hengessä muinaisista ajoista nykypäivään. Ensimmäiset koruihin liittyvät uskomukset ulottuvat viikinkiaikaa edeltävän keskirautakauden koruista viime vuosisadan alun kansalliseen korukulttuuriin. Alkutila-näyttely koostuu ERM:n korukokoelmasta. <br /> <br /> <strong>60 TIETÄMINEN</strong> on korujen syvemmälle merkitykselle omistettu tekijän pohdinta suomalais-ugrilaisten juurten ja luonnon kanssa sopusoinnussa olemisesta, ja juhlistaa uudella mallistolla Ussikuningas (Käärmekuningas) Kärt Summatavetin 60-vuotispäivää. Esivanhemmilta perityn henkisyyden ja tietämisen syvemmän merkityksen <br /> ja symbolien kielen ymmärtämiseksi kuraattori on kutsunut näyttelyyn useita taiteilijoita Suomesta ja Virosta antamaan uutta ajattelemisen aihetta ja inspiraatiota.<br /> <br /> <strong>100 TYÖPAJA</strong> on kunnianosoitus taidolle ja perinteille nykyaikaisessa ammattimaisessa korukulttuurissa Viron koruteollisuuden lippulaivan, Roman Tavastin, 100-vuotispäivän juhlistamiseksi. Vuosisadan kokemus tuo esiin nopeasti muuttuvassa maailmassa kestäväksi osoittautuneita tietoja ja taitoja, joista kannattaa ottaa mallia tulevaisuuden luomisessa. <br /> <br /> <strong>20 HARMONIA</strong> sisältää korkeatasoista nykyaikaisten virolaisten korutaiteilijoiden ja metallimestareiden uutta tuotantoa, joka on omistettu näyttelyn aiheelle tai valmistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Näyttelyn huomiota herättävimmän uuden korun tekijälle myönnetään Viron kansankulttuurisäätiön 20. Roman Tavast -stipendi. <br /> <br /> <strong>Näyttelytiimi: </strong><br /> Kuraattori: Kärt Summatavet<br /> Suunnittelija: Mae Kivilo<br /> ERM: Reet Mark, Arvi Tragel, Lauri Tamm, Sirje Madisson<br /> <br /> Näyttelyn päätukija: Roman Tavast<br /> Näyttelyn valmistumista tukivat: Viron kulttuurirahasto ja Viron suurlähetystö Helsingissä<br />   <div style="text-align:center"> <figure class="image" style="display:inline-block"><img alt="" height="387" src="/sites/default/files/bj0002.jpg" width="600" /> <figcaption>Kuva: Berta Jänes</figcaption> </figure> </div> </div> <div class="rteleft"> </div> <br /> <strong>Viestejä kolmiossa. Näyttely Viron 1900-luvun matkamuistohuiveista</strong><br />  Näyttely on avoinna 14.4.–30.12.2023. <p class="rteleft">Laulujuhlien, olympialaisten, festivaalien ja muiden tapahtumien, kaupunkien ja organisaatioiden matkamuistohuivit olivat 1900-luvulla arvostettuja asusteita, jotka värittivät Neuvosto-Viron arkea. Huivit olivat tunnettujen taiteilijoiden suunnittelemia ja heijastivat eri vuosikymmenten taidesuuntauksia ja muotia. Usein ne olivat suunnittelijoille myös virolaisuuden kankaita, jotka neuvostoliittolaisessa harmaassa arjessa ilmaisivat pyrkimyksiä vapauteen ja viestivät vapaasta maailmasta.</p> <p class="rteleft">Vuosikymmenien ajan matkamuistohuivit olivat erittäin suosittuja, ja niiden suunnittelu ja valmistus oli Virossa hyvin yleistä. Muissa miehitetyissä neuvostotasavalloissa niitä ei suunniteltu tai valmistettu yhtä paljon. Myös kotitekoisten huivien perinne on ollut vahva. Sellaiset huivit tehtiin käsillä olleilla välineillä. Ne syntyivät yleensä spontaanisti ja symbolisoivat yhdessäoloa tai ryhmään kuulumista esimerkiksi kesäjuhlissa tai kesätyöleirillä.<br /> <br /> Viestejä kolmiossa -näyttely on osa neuvostoaikana pärjäämisen ja kansallisten ihanteiden ylläpidon diskurssia, jota museo käsittelee näyttelyissään. Huiveja on kautta historian pidetty yhtenäisyyden merkkinä, ja tämä sopi hyvin neuvostoideologiaan. Kuitenkin juuri matkamuistohuivien suunnittelussa oli yllättävän paljon luovaa vapautta ja melko rajattomia mahdollisuuksia itseilmaisuun. Siksi näyttely kertoo myös siitä, miten arjen esineillä tuotettiin turvallisuuden tunnetta, ns. piiloitsenäisyyttä miehitetyssä maassa. 1900-luvun matkamuistohuiviperinne on varmasti vaikuttanut virolaiseen arkeen sekä neuvostovallan että uudelleenitsenäistymisen aikana. Niihin liittyy tarinoita ja tunteita, jotka herättävät yhteyksiä kaikissa niitä muistavissa.<br /> <br /> Näyttelyä edeltävänä aikana järjestimme laajan Kaapista näyttelyyn -kampanjan kerätäksemme huiveja sekä tarinoita. Museolle lahjoitettiin yli 300 huivia ja lähetettiin myös 60 hienoa huiveihin liittyvää tarinaa, joissa ihmiset kirjoittivat näiden arkiesineiden merkityksestä.<br /> <br /> Näyttelyllä ja sen lehtikatalogilla haluamme esitellä myös entisaikaisia huivisuunnittelijoita, joista valitettavasti on vähän tietoa, koska taiteilijan nimeä tuotteen yhteydessä ei ole mainittu, eivätkä museotkaan yleensä ole keränneet huiveja suunnittelijoittain. Silti kaikki nämä suunnittelijat olivat alansa ammattilaisia, Viron kansallisesta taidekorkeakoulusta (Eesti Riiklik Kunstiinstituut) valmistuneita tekstiilitaiteilijoita. Olemme haastatelleet sellaisia suunnittelijoita kuin Peeter Kuutma, Lylian Meister, Ilona Gurjanova, Kaire Tali, Mariann Kallas, Heli Karu, Linda Roos-Himma ja Sigrid Huik. Olemme myös tutkineet lisää aikakaudesta ja huivisuunnittelusta neuvostoaikaisen Tallinnan muotitalon (Tallinna Moemaja) päätaiteilija Kai Saarilta ja toimittaja Kalev Vapperilta, joka muistaa hyvin vuoden 1980 olympialaisten Tallinnassa järjestettyjä purjehduksia ja niiden matkamuistoja. Nämä mielenkiintoiset haastattelut löydät näyttelystä.</p> <strong><img alt="" height="400" src="/sites/default/files/014_bj_0042.jpg" width="600" /><br /> <br /> <br /> Neljä jalkaa maassa. Virolainen maalaistuoli</strong><br /> Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon galleriassa 24.2.–3.12.2023.<br />  </div> <div>Näyttelyssä ”Neljä jalkaa maassa. Virolainen maalaistuoli” vierailija pääsee kierrokselle virolaisten maalaistuolien rikkaaseen ja monipuoliseen maailmaan. Näyttelyyn on valittu yli 100 ainutlaatuista tuolia, jotka kertovat ilmeikkäästi ajasta, jona tuoli on valmistettu, ja arvoista, joita sen valmistaja on pitänyt tärkeinä.<br /> <br /> Tuolilla oli maalaisen asumuksessa suurempi merkitys kuin normaalilla käyttöesineellä, ja se oli muuten niukan irtaimiston joukossa mielenkiintoisin esine monipuolisen rakenteensa ja koristeidensa vuoksi. Suuren maailman tyylivaikutukset päätyivät maatilojen kalusteisiin viiveellä. Moderneja ideoita mukautettiin ja yksinkertaistettiin ja yhdisteltiin jo tuttuihin tekniikkoihin ja kehiteltiin. Näin maalaistuoli kertoo tarinaa luovuudesta, kekseliäisyydestä ja taidoista yhtä paljon kuin kodin sisustuksesta sekä muodin ja huonekalujen historiasta.<br /> <br /> Maalaistuoli on yhtä aikaa kaunis ja arkinen esine. Osa tuoleista on yksinkertaisia istuimia, jotka maanviljelijä valmisti itselleen voidakseen istuskella tulisijan edessä, mutta joukossa on myös monimutkaisempia tuoleja, jotka on tilattu kylän puusepältä, ja sellaisia, jotka valmistuivat suvun merkkipäiviä varten: morsiamelle häälahjaksi tai tyttärelle myötäjäisiksi.<br /> <br /> Viron kansallismuseossa on Viron suurin maalaistuolien kokoelma, johon kuuluu yli 370 esinettä. Vanhimmat näytteille asetetut tuolit ovat peräisin 1800-luvun alkupuoliskolta, uusimmat 1930-luvulta.<br /> Näyttelyssä tutkimme, miten maalaistuoleissa heijastuvat eri aikakausien kalustemuodit: englantilainen rokokoo, biedermeier tai varhaisemmat klassismin virtaukset. Ottivatko paikalliset tuolimestarit esimerkkiä Windsorin tuoleista tai William Morrisin kuuluisasta Sussexin tuolista? Millaisen muodon Euroopassa laajalti tunnetut porrasselustalliset ja penkkituolit ovat saaneet Virossa entä millainen istuin voitiin tehdä käyrästä männynjuuresta tai paksusta oksasta?<br /> <br /> Kun huonekaluja tehtiin käsin, kehittyi mielenkiintoisia paikallisia ”koulukuntia”. Omaleimaisten, muualla Virossa tuntemattomien piirteidensä ansiosta erottuvat saariston tuolit: muhulaiset ja kihnulaiset sekä vironruotsalaisten tuotanto Pakrissa ja Ruhnussa.<br /> <br /> Miten yksinkertainen 1800-luvun talonpoika, jolla olivat käytettävissään kirves ja puukko, kuorintarauta ja taltta, valmisti tuolin? Näyttelyssä voi katsella elokuvakatkelmia, jotka antavat käsitystä entisajan teknisistä ratkaisuista: puun halkaisemisesta ja taivuttamisesta, veistämisestä sekä oljesta tai ruo’osta tehdyn tuolinistuimen punomisesta.<br />  <br /> Kuraattorit Mariliis Vaks, Liisi Jääts, Indrek Tirrul<br /> Taiteellinen suunnittelija Emma Eensalu<br /> Tuottaja Reet Mark</div> <div class="rtecenter"><img alt="" height="401" src="/sites/default/files/ak_0023.jpg" width="600" /> <br /> <br /> <br /> <strong>Oikea kroppa, väärä kroppa?</strong></div> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna 18.2.2023–28.1.2024.</h3> <div dir="ltr"><br /> Ihmisen kehokokemus on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin pelkkä fyysinen olemassaolo. Hahmotamme maailmaa kehon kautta, mutta ymmärrämme ruumiilliset kokemuksemme kulttuurin kautta. <br /> <br /> Sanojen ”oikea” ja ”väärä” merkitykset ovat yhteiskunnissa sopimuksenvaraisia. Käsitykset luonnollisesta ja luonnottomasta, puhtaasta ja likaisesta, terveestä ja sairaasta jne. vaihtelevat kulttuureittain. ”Oikeana” voidaan pitää sekä jossain vaiheessa voimassa olevaa järjestystä että toivottavaa tilannetta, johon pyrkiä. Ihmisen voidaan arvioida suhteessa olemassa olevaan ja todeta olevan oikea ja normaali. Kuitenkin häntä voi verrata myös odotuksiin ja todeta olevan riittämätön.  <br /> <br /> Normit ja rajoitukset yhdistävät yhteiskuntaa. Kuitenkin, aivan kuten ihmissuhteet muuttuvat ajan myötä, myös normit muuttuvat. Uudistuksista tulee tottumuksia ja itsestäänselvyyksiä. Muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti, asteittaisena sopeutumisena, mutta joskus ne voivat tapahtua myös yhtäkkiä, odottamattoman tai traumaattisen tapahtuman seurauksena. <br /> <br /> Näyttely ”Oikea kroppa, väärä kroppa?” valaisee kehon kulttuurisia merkityksiä Virossa. Ne ovat olleet ajankohtaisia menneisyydessä, mutta ne aiheuttavat keskustelua ja kiistoja myös nykyään. <br /> Millainen keho on kaunis? Millainen on säädyllinen? Mitkä ruoat ovat keholle hyviä ja mitkä vaarallisia? Missä elämänvaiheissa keho on haavoittuvainen ja miten sitä voidaan suojata? Kuinka korvata ja parantaa kehoa? Kuinka ymmärtää kipua? Millaisia fyysisiä ominaisuuksia valtio vaatii kansalaisiltaan? Kuinka laajentaa fyysisen suorituskyvyn rajoja? Kuinka voi saada superkyvyt?<br /> Varoitus! Näyttely käsittelee myös seksuaalisuutta, alastomuutta, kuolemaa ja ruumiillista kipua. Suosittelemme, että lapset katsovat näyttelyn yhdessä aikuisen kanssa.</div> <div dir="ltr"> <div style="text-align:center"><img alt="" height="400" src="/sites/default/files/bj_0039_2.jpg" width="600" /></div> </div> <div class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"> <div class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><br /> <strong>Käytännöllistä kauneutta. Käsilaukkuja, lompakkoja, kasseja ja irtotaskuja Viron kansallismuseon kokoelmista</strong></div> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Avoimeen varastoon on asetettu näytteille 24.2.2022 alkaen liki 1500 historiallista asustetta ja käytännöllistä laukkua: lompakoista ja käsilaukuista kellotaskuihin ja vatsapusseihin. Näyttelyn vanhimpia esineitä ovat kansallispuvun yhteydessä käytetyt ja runsaskoristeiset irtotaskut ja tupakkapussit. Näytteillä on myös neuvostovallan aikakaudelle luonteenomaisia muovipusseja, ja lisäksi voi nähdä käsilaukkumuodin muuttumista viime vuosisadan jälkipuoliskolla.<br />  <br /> Laukkunäyttely avoimessa varastossa osoittaa esivanhempiemme runsasta kauneudentajua sekä toimii hyvänä lähtökohtana ja innoittajana myös kaikille kansankulttuurista, muodista ja muotoilusta kiinnostuneille.<br />  <br /> Avoinna Viron kansallismuseon avoimessa varastossa 24.2.2022–24.2.2024. <div style="text-align:center"><img alt="" height="537" src="/sites/default/files/1080x1080px.jpg" width="537" /></div> </div> </div> <p class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><span style="color:#0057b8;"><span style="font-size:24px;"><strong>VANHOJA NÄYTTELYITÄ</strong></span></span></p> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><strong>Palava mies Peeter Mudist</strong></h3> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon (ERM) galleriassa 1.10.2022–15.1.2023. Sisäänkäynti talon A-ovesta. <br /> <br /> Näyttely ”Palava mies Peeter Mudist” on omistettu taiteilijan syntymän 80-vuotispäivälle. Virolaisen kuvataiteen omaleimaisimpien edustajien joukkoon kuuluvan taiteilijan maalaukset ovat monille tuttuja, mutta hänen veistoksensa ovat hieman vähemmän tunnettuja, vaikka ne eivät ole millään tavalla maalauksia huonompia. Näytteille on asetettu yhteensä liki 60 maalausta ja parikymmentä veistosta. Taideteokset on valittu pääosin Viron kahden suurimman taidemuseon kokoelmista ja kahdesta eniten Peeter Mudistin maalauksia sisältävästä yksityiskokoelmasta. Teokset esittävät taiteilijalle tärkeitä ihmisiä. Kuvien yhteydessä on käytetty itse Peeter Mudistin kirjoittamia tekstejä.<br /> <br /> Peeter Mudist on Viron taiteen suurimpia legendoja, ja taiteen ystävät ovat aina ihailleet hänen tuotantoaan. Hän kehitti erityisen maalaustyylinsä 1970-luvun alkuun mennessä, vain muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan Viron taideinstituutista (nykyinen Viron taideakatemia). Tämä tyyli erosi huomattavasti kaikesta, mitä maalaustaiteessa tuolloin tehtiin. Mudistilla oli voimaa erottua massasta, ja tämä voima antoi hänelle myös harvinaisen sisäisen vapauden. On mahdollista, että siihen vaikutti myös Parkinsonin tauti, jota hän sairasti puolet elämästään, minkä vuoksi hänellä oli aikaa keskittyä vain tärkeimpiin asioihin. Sen takia tämän näyttelyn nimi onkin ”Palava mies”.<br /> <br /> Näyttelyn kuraattori on Reet Mark ja suunnittelija Emma Eensalu. <div style="text-align:center"><img alt="" height="363" src="https://www.erm.ee/sites/default/files/aa0007_0.jpg" width="537" /></div> </div> <div class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><br /> <br /> <br /> <strong>Värien kauneus. Viron kultakauden taidetta Enn Kunilan kokoelmasta</strong></div> <p>Näyttely <em>Värien kauneus. Viron kultakauden taidetta Enn Kunilan kokoelmasta</em> tuo katsojan eteen maalaustaiteemme merkittävimpien taiteilijoiden töitä 1900-luvun alkupuolelta. Enn Kunilan kokoelman töissä painopiste on aistikkaassa värien käytössä. Hallitsevina aiheina ovat luonnonmaisemat, muotokuvat ja asetelmat. Näissä teoksissa maailmaa katsellaan harmonisesti ja elämänmyönteisesti. Taiteilijoiden joukosta nousee esiin kymmenillä teoksillaan Konrad Mägi. Edustettuina ovat myös Nikolai Triik, Johannes Võerahansu, Ants Laikmaa, Eerik Haamer, Endel Kõks, Paul Burman, Villem Ormisson, Richard Uutmaa ja monet muut.  <br /> <br /> Enn Kunilan taidekokoelma sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä. Vuosien saatossa ovat syntyneet selkeät periaatteet. Kokoelma keskittyy virolaisen maalaustaiteen kultakauteen eli modernismin syntyyn 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Kokoelmaan otetut taiteilijat edustavat maalaustaiteen silloisia pääsuuntia. Teokset puolestaan ovat tunnusomaisia heidän taiteelleen ja edustavat tekijäänsä hyvin. Sen vuoksi kokoelma tarjoaa oivan katsauksen Viron maalaustaiteen syntyvuosiin.  <br /> <br /> Näyttelyssä on esillä yli 70 maalausta, joista yli neljännes koostuu Konrad Mägin teoksista. Tõnis Saadojan suunnittelemassa näyttelyssä pääsee tutustumaan lukuisiin 1900-luvun alun merkittävimpien taidemaalarien teoksiin. Tarton taidemuseossa vuonna 2018 järjestettyyn näyttelyyn verrattuna tässä näyttelyssä on runsaasti uusia töitä, jotka eivät aiemmin ole olleet yleisön nähtävillä. Esiin nousevat ennen kaikkea luonnonmaisemat, joista pystyy aavistamaan tuon ajan taiteilijoiden läheisen ja elävän suhteen luontoon. Niiden rinnalla on myös useita muotokuvia ja asetelmia sekä kaupunkinäkymiä.<br /> <br /> Näyttelyn otsikko <em>Värien kauneus</em> viittaa virolaisten taiteilijoiden värienkäyttöön. Väri oli useimmille tuon ajan taidemaalareille kaikkein tärkein elementti, ja sitä käytettiin niin emotionaalisesti, dekoratiivisesti, psykologisesti kuin dramaattisestikin. Väreillä taiteilijat ilmaisivat sisimpiä tunteitaan, loivat sommitteluun jännitettä etsivät harmonisia siirtymiä. Monissa teoksissa väri on vapautettu kuvaamisen taakasta ja väripinnat toimivat itsenäisesti. Esiin nousee myös siveltimenjäljen monipuolisuus.<br /> <br /> Näyttelyyn kuuluu oheisohjelmaa, tietoiskuja näyttelytiloissa sekä laaja näyttelyjulkaisu. Elokuvasalissa näytetään Marianne Kõrverin uutta elokuvaa Viron maalaustaiteen alkuvuosista. Luvassa on myös kuraattori- ja opastettuja kierroksia sekä tapaamisia kokoelman omistajan kanssa.<br /> <br /> Näyttelyn kuraattori on Eero Epner, näyttelyarkkitehti Tõnis Saadoja, koordinaattori Maris Kunila. Graafinen suunnittelija ja näyttelyjulkaisun suunnittelija on Angelika Schneider, oheisohjelmasta vastaa Mary-Ann Talvistu.<br /> <br /> Näyttely Viron kansallismuseossa 19.02.–02.10.2022.</p> <div style="text-align:center"><img alt="" height="353" src="/sites/default/files/aa_0120.jpg" width="537" /></div> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"> </h3> <div class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"> </div> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><strong>Talomuron maailmankaikkeus. Etelä-Viron taiteilijat</strong></h3> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna ERM:n galleriassa 4.06.2022–21.08.2022<br /> <br /> Viime vuosikymmeninä Etelä-Virossa on tapahtunut tietynlainen ”herääminen”, paikallisen identiteetin voimakas nousu, joka perustuu syvään juurtuneihin kulttuuri-ilmiöihin kuten murteeseen, perinteisiin tapoihin ja luonnonläheiseen elämään. Kovasti vauhtia saaneessa etelävirolaisen kulttuurin tutkimuksessa korostuu kolme osa-aluetta: kieli, perinteet ja kirjallisuus. Kirjallisuuden ja etnografisten tutkimusten rinnalta on tähän saakka puuttunut tutkimus, joka analysoi nimenomaisesti etelävirolaisuutta alueella varttuneiden ja siihen tiiviisti yhdistettävien taiteilijoiden töissä. Etelä-Virostahan ovat lähtöisin monet Viron taide-elämän alkuaikojen merkittävimmät modernistit, joiden taide on vaikuttanut mielikuviimme ja käsitykseemme etelävirolaisuudesta. Näyttely tarkastelee ajanjaksoa 1800-luvun lopusta toisen maailmansodan loppuun, sillä juuri sille ajanjaksolle ajoittui paitsi yleinen kansallisen ja poliittisen identiteetin muokkautuminen myös paikallisen identiteetin syntyminen, joka kosketti myös Etelä-Viroa.<br />  <br /> <strong>Esillä on teoksia lähes viideltäkymmeneltä taiteilijalta</strong>, heidän joukossaan Karl Pärsimägi, Konstantin Süvalo, Jaan Vahtra, Eduard Rüga, Villem Ormisson, Jaan Koort, Peet Aren, Konrad Mägi, Ants Murakin, Roman Nyman, Andrus Johani ja Eduard Wiiralt. Näyttely nostaa erityisesti esiin Eduard Timbermannin, jonka poikkeuksellinen tuotanto ei tähän mennessä ole saanut arvoistaan huomiota.<br /> <br /> <strong>Kuraattori:</strong> Liis Pählapuu<br /> <strong>Näyttelyarkkitehti:</strong> Kaisa Sööt<br /> <strong>Graafinen suunnittelu:</strong> Tuuli Aule<br /> <strong>Koordinaattori:</strong> Magdaleena Maasik<br />  </div> <div style="text-align:center"><img alt="" height="645" src="/sites/default/files/300dpi_cmyk_a4_portrait_parsimagi_autoportree_parlitega_u-1935_ekm_2.jpg" width="537" /></div> <h3 data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"> </h3> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><span style="font-size:18px;"><strong>Miljard Kilk</strong></span></h3> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon galleriassa 26. marraskuuta 2021 lähtien 1. toukokuuta 2022 saakka.<br /> Miljard Kilk on taiteilija, joka on liikkunut tuotannossaan diamaalauksista lähes abstraktiin esitystapaan ja joka nykyään maalaa barokkimaisia fantasiakuvia, jotka ovat täynnä yksityiskohtia. Aivan kuten jokainen aito tarttolainen Kilk rakastaa värejä. Viron kansallismuseon näyttely on kokoelmanäyttely, jossa ovat esillä kaikki luomiskaudet ja josta valmistuu myös taiteilijan ensimmäinen katalogi. Esillä olevista 50 maalauksesta suurin osa on peräisin yksityiskokoelmista, ja siksi luvassa onkin runsaasti yllätyksiä. Näyttelyyn liittyy B-aulassa samaan aikaan esillä oleva Tarton taidekoulun juhlanäyttely, jossa esitellään vuosina 1960–1980 taidekoulussa opiskelleiden ja opettaneiden huipputaiteilijoiden töitä.<br /> Kuraattori Reet Mark<br />  <br /> Viron kansallismuseon näyttelyt ovat avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 10–18.</div> <div style="text-align:center"><img alt="" height="848" src="/sites/default/files/18_sorry_leonardo._1984_96x60_miljard_kilk_1.jpg" width="537" /></div> <h3 data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><br /> <br />  </h3> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><strong>Kansa koostuu ihmisistä</strong></h3> <p class="rtejustify" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Näyttely on avoinna Viron kansallismuseon (ERM) galleriassa 27. helmikuuta 2021 – 17. lokakuuta 2021, ke–su 10–18.<br /> <br /> Aikaisemmin väestö oli jaettu ennen kaikkea valtioon kuulumisen, uskonnon ja aseman perusteella. Enemmistön kansasta muodostivat talonpojat, joiden kielestä tai kulttuurista ei oltu erityisemmin kiinnostuneita, mutta 1800-luvun alussa alkoi koko Euroopassa (myös Venäjällä) pikku hiljaa kansallisuuksien aikakausi. Oppineet miehet jakoivat nyt kansat talonpoikien kieli- ja kulttuuriperinnön perusteella eri kansoihin, ja kansankulttuurista tuli tärkeä kiinnostuksen ja tutkimusten kohde. Syntyi etnografia – kansojen ja kulttuurien systemaattinen tutkimus.<br /> <br /> Valitut kuvasarjat on tarkoitettu suppeiksi historiallisiksi katsauksiksi kansatieteen ja kuvattujen kansojen historiaan. Aloitamme virolaisista ja jatkamme vähitellen matkaa kielellisesti, kulttuurillisesti ja maantieteellisesti ja saavutamme lopulta nganasanit ja unkarilaiset. Tämän jälkeen ympyrä sulkeutuu, ja tulemme takaisin virolaisten pariin.<br /> <br /> Valtaosa kuvista on peräisin Venäjän etnografisesta museosta (REM). Kokoelman vanhin osa koostuu vuonna 1867 Moskovan yleisvaltakunnallisen etnografianäyttelyn yhteydessä virolaisista, karjalaisista ja ersoista otetuista valokuvapotreteista. Kaikkein myöhäisimmät näyttelyssä käytetyt REMin kuvat ovat peräisin 1920-luvun kansatieteellisiltä tutkimusmatkoilta. Koska REMissä ei ollut vanhoja kuvia kaikista uralilaisista kansoista, etsittiin näyttelyyn lisämateriaalia Unkarista, Suomesta ja ERMin kokoelmista.<br />  <br /> Venäläisten kansatieteilijöiden keskeisiä tutkimuskohteita olivat jo tsaarin aikana eri kansat, ja näin oli myös neuvostoajan aikana. Viron, Suomen ja Unkarin kansatieteilijät tutkivat ennen kaikkea omia kansojaan, mutta myös veljeskansoja (kielisukulaisia). Kansat koostuvat tietenkin ihmisistä, mutta yksilö oli tuolloisille kansatieteilijöille kuitenkin pikemminkin oman kansansa edustaja kuin itsenäinen tutkimuksen kohde. Valokuvaajille eivät yleensä olleet tärkeitä konkreettiset henkilöt, vaan heidän rotupiirteensä, kansallispukunsa, perinteiset elinkeinonsa ja käyttöesineensä. Sen takia meitä vanhoista kuvista katselevien ihmisten nimiä ei aina merkitty muistiin, ja he ovatkin jääneet nimettömiksi. Toivomme, että suurennettuna esitetyt potretit auttavat antamaan niille takaisin osan niiden yksilöllisyydestä.<br /> <br /> Indrek Jääts, kuraattori<br /> Suunnittelijat Emma Eensalu, Reet Mark <br />  <br /> Näyttelystä on ilmestynyt laaja valokuvateos<a href="https://www.erm.ee/et/shop/rahvas-see-t%C3%A4hendab-inimesi">"Rahvas </a>– <a href="https://www.erm.ee/et/shop/rahvas-see-t%C3%A4hendab-inimesi">see tähendab inimesi"</a>. </p> <div style="text-align:center"><img alt="" height="400" src="/sites/default/files/ak_0069.jpg" width="600" /></div> <h3 class="rtejustify" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><br />  </h3> <h3 class="rtecenter" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><strong>Satunäyttely “OLIPA KERRAN...”</strong> </h3> <div dir="ltr"> </div> <div class="rtejustify" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">Satujen poluilla </div> <div class="rtejustify" data-placeholder="Tõlge" dir="ltr">ERMin vaihtuvien näyttelyiden salissa<strong> 8. helmikuuta 2020 alkaen.</strong><br />   <div style="text-align:center"><img alt="" height="190" src="/sites/default/files/muinasjutunaitus_tekstita.png" width="700" /></div> <br />  <br /> Näyttely “OLIPA KERRAN...” on näyttely saduista. Sadun taikametsässä kohtaavat tuttu maailma ja salaperäisyys. Täällä tulee sopeutua toiseen aikaan ja sääntöihin. <br />  <br /> Satu on jotakin ajatonta ja historiatonta, joka virtaa omaa tahtiaan. Sankari lähtee matkaan. Hän saattaa kohdata puhuvia lintuja ja eläimiä tai odottamattomia avunantajia. Hän saattaa saada käsiinsä taikakalun tai kulkea salamavauhtia lyhyessä ajassa mielettömän pitkän matkan. Toisella kertaa kulkee onnensa perässä niin sinnikkäästi, että kuluttaa puhki matkallaan peräti seitsemän paria saappaita.<br />  <br /> Näyttelyvierailija kulkee pitkin satusankareiden reittejä.  Taikakalut, palvelukset, avunantajat, keskustelusäännöt, opetukset, eläinten ja lintujen kieli, hiidet, sankarit, raha-aarteet, alinen maailma, koetukset, ratkaisu. Onnellinen tai onneton loppu. Ja kaikki se, mikä jää saduissa rivien väleihin...<br />  <br /> Mitä jännittävää näyttely tarjoaa? Aikuiselle vierailijalle tunnistamisen iloa, tietoja satujen muutoksista ajassa ja paikassa sekä ajatuksia iltasatuihin. Nuorille näyttely tarjoaa kohtaamisia satuhahmojen kanssa ja tutustumista fantasiamaailmaan. Ja tietysti toki paljon uusia kiinnostavia satuja. Sisältää näyttelyn ohjelmaoppaan.<br />  <br /> Näyttelyidean kehittäjä ja kuraattori: Katrin Sipelgas<br /> Näyttelyn suunnittelu: Katrin Sipelgas, Risto Järv, Janeli Jallai, Jaak Kilmi</div> <h3 data-placeholder="Tõlge" dir="ltr" id="tw-target-text"> <br /> <br /> <span style="font-size:18px;"><strong>Aiemmat näyttelyt</strong></span></h3> <h3 data-placeholder="" dir="ltr"><strong>Itse tehty Viro</strong></h3> <div data-placeholder="Tõlge" dir="ltr"><em>4. lokakuuta 2018 - 20. lokakuuta 2019</em><br />  </div> <div class="rtejustify"> <div style="text-align:center"> <figure class="image" style="display:inline-block"><img alt="" height="400" src="/sites/default/files/ak_0004.jpg" width="600" /> <figcaption><em>Kuva: Arp Karm</em></figcaption> </figure> </div> <div><br /> 1990-luku muistetaan suurten muutosten aikana. Vuosikymmen oli täynnä poliittisia tapahtumia koko Itä-Euroopassa, ja demokratian melko rauhallista voittokulkua Virossa saattelivat verrattain lähellä tapahtuneet veriset konfliktit.<br /> <br /> Tämä näyttely kertoo 1990-luvusta Virossa ihmisten arjen kokemusten näkökulmasta. Elämä oli uutta ja mielenkiintoista muttei helppoa. Muutoksiin sopeutuminen, toimeentulo, vakaumusten muuttuminen, kansalaisyhteiskunnan synty, ennennäkemättömät kulutusmahdollisuudet, avartunut maailma, mahdollisuus kertoa menneisyydestä ja muistella sitä taas yhdessä – kaikki nämä asiat ovat muokanneet nyky-Viron kasvoja.<br /> <br /> Yhteiskuntatieteilijöiden arvion mukaan 1990-luvun muutokset tapahtuivat kolmella eri tasolla: taloudellisella, poliittisella ja kulttuurisella. Ne olivat eri nopeudella tikittäviä kelloja, minkä vuoksi asiat tapahtuivat epätavanomaisessa järjestyksessä. Ensin rakennettiin valtionkoneisto ja toteutettiin perusteelliset talousuudistukset ja sen jälkeen yritettiin ryhtyä elämään niitä noudattaen. Vaikka vaikeimmat uudistusvuodet eivät kestäneet kauaa, sopeudumme edelleen uuteen aikakauteen kulttuurisessa mielessä.<br /> <br /> ”Itse tehty Viro” on myös näyttely eri sukupolvien kokemuksista. Todellisuudessa samana aikana elävät eri sukupolvet saattavat tuntea elävänsä eri aikoja. Ihmiset kokivat 1990-luvun tapahtumat elämänkaarensa eri vaiheissa, minkä vuoksi monilla on sellaisia kokemuksia, jotka ovat yhteisiä vain heidän ikätovereidensa kanssa. Tapahtui nopea siirtyminen ”gerontokratiasta” nuorisopainotteiseen yhteiskuntaan. Uuteen ympäristöön sulautuminen oli useiden nuorten mielestä hauskaa, koska työikäiseksi tulleille avautui lähes rajattomia mahdollisuuksia. Monet etenivät nopeasti viranhaltijan uralla, ja syntyi uusi liike-eliitti. Häviäjiä oli kuitenkin myös nuorten joukossa. Ja päinvastoin: Viron kansallismuseon arkistoon lähetetyissä muistelmissa eräs 1990-luvun alussa eläkkeelle siirtynyt esimerkiksi kertoo, että silloin alkoi hänen ja hänen puolisonsa elämän paras aika.<br /> <br /> Itse tehty, hyvin tehty!<br /> <br /> ”Itse tehty Viro” valmistui osana Viron museoiden yhteistä tutkimus- ja yhteistyöhanketta, jonka aikana kerättiin aineistoa 1990-luvusta. Museon kokoelmien antama käsitys kyseisestä vuosikymmenestä ei ole vielä läheskään täydellinen, ja työ jatkuu. Näyttely on omistettu Viron tasavallan 100-vuotisjuhlavuodelle.</div> </div>
  - safe_summary (String, 0 characters )

field_image (Array, 0 elements)

field_subtitle (Array, 0 elements)

field_paragraphs (Array, 0 elements)

field_navigation_tree (Array, 0 elements)

field_teaser_image (Array, 0 elements)

field_exhibition_category (Array, 0 elements)

field_enable_side_menu (Array, 1 element)

field_right_sidebar_top (Array, 0 elements)

field_right_sidebar_middle (Array, 0 elements)

field_dont_show_ticket_link (Array, 1 element)

field_show_map (Array, 1 element)

field_video_upload (Array, 0 elements)

field_moodunud_naitus (Array, 1 element)

metatags (Array, 1 element)

rdf_mapping (Array, 9 elements)

rdftype (Array, 2 elements)
- 0 (String, 9 characters ) sioc:Item
- 1 (String, 13 characters ) foaf:Document
title (Array, 1 element)
- predicates (Array, 1 element)
  - 0 (String, 8 characters ) dc:title
created (Array, 3 elements)
- predicates (Array, 2 elements)
  - 0 (String, 7 characters ) dc:date
  - 1 (String, 10 characters ) dc:created
- datatype (String, 12 characters ) xsd:dateTime
- callback (String, 12 characters ) date_iso8601 | (Callback) date_iso8601();
changed (Array, 3 elements)
- predicates (Array, 1 element)
  - 0 (String, 11 characters ) dc:modified
- datatype (String, 12 characters ) xsd:dateTime
- callback (String, 12 characters ) date_iso8601 | (Callback) date_iso8601();
body (Array, 1 element)
- predicates (Array, 1 element)
  - 0 (String, 15 characters ) content:encoded
uid (Array, 2 elements)
- predicates (Array, 1 element)
  - 0 (String, 16 characters ) sioc:has_creator
- type (String, 3 characters ) rel
name (Array, 1 element)
- predicates (Array, 1 element)
  - 0 (String, 9 characters ) foaf:name
comment_count (Array, 2 elements)
- predicates (Array, 1 element)
  - 0 (String, 16 characters ) sioc:num_replies
- datatype (String, 11 characters ) xsd:integer
last_activity (Array, 3 elements)
- predicates (Array, 1 element)
  - 0 (String, 23 characters ) sioc:last_activity_date
- datatype (String, 12 characters ) xsd:dateTime
- callback (String, 12 characters ) date_iso8601 | (Callback) date_iso8601();

path (Array, 1 element)

name (String, 14 characters ) maarja.vaikmaa

picture (String, 1 characters ) 0

data (String, 250 characters ) a:7:{s:16:"ckeditor_default";s:1:"t";s:20:"cked...

Tekstin koko

Linjatila

Kontrasti

Krumo version 0.2.1a