Koti Pysyvä näyttely Arkielämä Ajanlasku Riimukalenterit Kevät Kesä Syksy Talvi Joulu Häät Oluenpano Kulttuuripiirit Muutokset Heräämisaika ja Viron Tasavalta

---

Joulu

Sana jõulud 'joulu' on peräisin muinaisskandinavian kielestä. Sillä ei alkuaan ollut mitään yhteyttä kristinuskoon ja se on vanhempi kuin kristinusko Itämeren alueella.

Jouluaika saapui Tuomaan päivänä (toomapäev, 21.12.). Jouluruokien valmistui alkoi, oluen piti olla jo käymässä, tehtiin pyhiä edeltävä suursiivous. Ulkotyöt piti olla tehty ennen jouluaattoa. Kattoon ripustettiin himmelit (kroon), tupaan tuotiin jouluoljet ja viljankorjuun ensimmäinen tai viimeinen lyhde. Oljilla leikittiin joululeikkejä. Sen mukaan, kuinka paljon olkia ylös viskatessa niitä jäi parsille, ennustettiin seuraavan vuoden viljasatoa. Jouluyönä syötiin monta kertaa ja kotiin tulleita henkiä varten jätettiin ruoka pöydälle, jotta taloon ei tulisi puutetta. Ikkunat peitettiin henkien varalta, jotta valo ei houkuttelisi niitä tulemaan sisälle. Navetassa oleville eläimille annettiin leipää.

Tapa pitää joulukuusta tuli talonpoikaisperheisiin moisioiden ja koulujen välityksellä Saksasta ja vakiintui 1900-luvulla. Koristeltua kuusta pidettiin tuvassa yleensä jouluaatosta loppiaiseen. Kylässäkäynti alkoi ensimmäisenä joulupäivänä. Joulupäivästä loppiaiseen kulkivat myös eläinhahmoiksi - tavallisimmin pukeiksi  - naamioituneet kylän nuoret miehet talosta taloon. Yllään nurinpäin oleva turkki he toivottivat isäntäväelle onnea ja menestystä ja saivat siitä hyvästä monenlaisia antimia. Nykyään käy jouluna myös lahjoja tuova joulupukki (jõuluvana). Tämä laajalti levinnyt tapa tuli Virossa tunnetuksi 1900-luvun alussa.

Uudestavuodesta tuli erillinen pyhä sen vuoksi, että tammikuun ensimmäinen päivä määrättiin vuoden alkamispäiväksi vuonna 1691. Viron kielen 'uutta vuotta' tarkoittava monikkomuotoinen nimitys näärid tulee alasaksan kielestä (ni jar 'uusi vuosi'). Koska uusivuosi on joulun jälkeen ja jouluajan keskivaiheilla, on sitä nimitetty myös 'toiseksi jouluksi'. Uudenvuodenaaton viettotavat olivat suurelta osin samat kuin jouluaattona, mutta iloisemmat ja vähemmän juhlalliset. Tapoihin tuli mukaan myös ihmisten kohtaloiden ennustamista. Valettiin tinoja ja annettiin kukolle siemeniä tai koiralle luita valittavaksi, minkä perusteella tytöt ennustivat naimisiin pääsyä.

Uudenvuodenpäivänä käytiin kylässä ja toivotettiin onnea. Jos ensimmäisenä onnea toivotti mies, tiesi se hyvää onnea koko vuodeksi - nainen taas merkitsi huonoa onnea. Toisinaan heitettiin naisvieraalle vanhat kurpposet kaulaan tai tuhkaa päälle. Koko Virossa uskottiin, että mitä sinä päivänä tehdään sitä tehdään koko vuoden. Tähtikirkas uudenvuodenyö merkitsi sitä, että elämiä syntyy paljon, kuurainen metsä ennusti hyväsatoista vuotta. Jouluajan viimeisenä pyhänä, loppiaisena (kolmekuningapäev, 6.1.) kuljettiin talosta taloon aikaa viettämässä, leikittiin joululeikkejä, juotiin olutta ja lopeteltiin jouluruokia. Jouluoljet oli vietävä ulos ja rukit tuotava tilalle. Saarilla ja rannikolla jouluaika päättyi Nuutin päivään (nuudipäev, 7. tai 13.1.). Nuutin päivänä ei tehty töitä. Miehet kulkivat talosta taloon, "ajoivat pyhät ulos" olkipamppujen avulla, joivat viimeiset oluet ja veivät oluttynnyreiden tapit mennessään. Nuutinkiertueen osanottajat olivat pukeutuneet olkilyhteisiin (tästä on muistona olkinen joulupukki), nurin käännettyihin turkkeihin ja pojat naisten, tytöt miesten vaatteisiin.