Asutus Virossa alkaa muotoutua mannerjään sulaessa noin 12 000 vuotta sitten. Merestä noussut maa on nykyäänkin havaittavissa Viron alanko-osien vähähedelmäisenä maaperänä. Ensimmäiset asukkaat, joiden kielestä olemme omaksuneet noin sata sanaa, sulautuivat viiden tuhannen vuoden kuluessa suomalais-ugrilaisiin heimoihin.
Esihistoriallisen ajan loppuun mennessä, jolloin täkäläisiä asukkaita kutsuttiin jo eestiläisiksi, oli maanviljelystä tullut metsästyksen ja kalastuksen ohella merkittävä elinkeino. Tuhat vuotta virolaiset ovat kutsuneet itseään maarahvaaksi ja pitäneet itseään maanviljelijätalonpoikina.
Viron maa ja kansa sijaitsevat sellaisessa paikassa auringon alla, jossa ne ovat olleet merentakaisten ja maanaapureiden jaloissa. Täällä on liikkunut paljon väkeä ottaen aina jotain mukaansa ja jättäen jotain jälkeensä. Siten aikojen saatossa hitaasti muuttuen ja virolaisella itsepäisyydellä säilyttäen on muotoutunut Viro ja virolaisten kulttuuri.
Virolaisessa kulttuurissa on ollut kolme suurta muutoskautta:
Viron valloittamisen jälkeen 1200-luvun ristiretkillä alkoi muodostua kaupunkeja ja sääty-yhteiskunta, jossa hallitsijoiksi ja yläluokaksi pääsivät enimmäkseen saksalaiset. Katolilaisuuden vaikutusta voi huomata nykyäänkin, varsikin virolaisten nimissä ja kalenterissa. Uskonpuhdistus ja 1600-luvulla vakiintunut luterilainen kirkko sysäsivät liikkeelle virolaisten kouluopetuksen ja viron kirjakielen.
1860-luvulla alkanut talojen suurimittainen omaksi ostaminen vapautti virolaiset orjuuden taakasta ja antoi mahdollisuuden taloudelliseen etenemiseen. Se oli kansankunnan muotoutumisen ja kaupungistumisen, mutta samalla myös siirtolaisuuden alkamisen aikaa. 1900-luvulla lähes kuudesosa virolaisista on asunut kotimaan ulkopuolella.
| 
